keskiviikko 18. maaliskuuta 2015

Trash & Underground Film Festival 2015 - Roskaelokuvia Tampereen sydämessä jo 15 vuotta

Lauantaina 7.3.2015 on jälleen aika findie-kansan vuosittaisten kokoontumisajojen: Trash & Underground Film Festivalin eli TUFFin. TUFF on Tampereen Elokuvajuhlien itsenäinen osa, joka keskittyy roska- ja amatöörielokuvien esittämiseen. Tämän vuoden TUFF on järjestyksessään viides - sitä ennen tapahtuma kulki Roskafestivaalien nimellä kymmenen vuoden ajan. Kyseessä on siis 15. juhlavuosi! Aikaisemmin tapahtumapaikkana oli Ylioppilastalo, tänä vuonna toista kertaa KLUBI. Olen itse ollut joka ikisessä TUFFissa alusta alkaen (Roskafestivaaleille en ehtinyt) ja pyhästi lupaan, että olen niillä jatkossakin. Maaliskuun toiselle lauantaille on kalenterissani kestovaraus! Kertomukset vuosien 2012, 2013 ja 2014 TUFFeista löytyvät täältä blogini syövereistä tunnisteella "Filmifestivaalit".

Humalainen mies, Hervanta ja salaperäinen ruskea paperipussi


Ei, en kuvaile näillä sanoilla findie-elokuvan juonta vaan bussimatkaani Helsingistä Tampereelle kohti TUFF 2015 -elokuvafestivaalia. Tapaan Onnibussissa kaverini ja TUFFin vakiojuontajan Rauli Ylitalon ja hänen seuralaisensa Sandran, joka on tulossa tutustumaan findien ihmeelliseen maailmaan. Raulin ja Sandran taakse istuu keski-ikäinen suomalainen mies, jonka otsalla pipon alta pilkottaa aavistus kuivunutta verta. Mies on selvästi päihtynyt ja selittää koko matkan kovaan ääneen omiaan vierustoverilleen, jota minun käy sääliksi. 

Ennen Tampereen Kalevaa Onnibus pysähtyy Hervannassa. Etuovesta astuu sisään rastapäinen musta mies, joka tuntuu etsivän jotain. Mies kiertää koko bussin hermostuneen oloisena, tuloksetta. Kuljettaja kuuluttaa mikkiin: "Täällä joku kyselee jotain pakettia...?" Tällöin hetken omituisen hiljaa ollut humalainen mies havahtuu ja huutaa: "Hei, se on varmaan tää!" ja - I kid you not - ojentaa mustalle miehelle ruskean paperipussin. Minä, Rauli ja Sandra vaihdamme epäuskoisia katseita. Humalainen mies lukee kanssamatkustajiensa ajatukset ja ilmoittaa iloisesti: "Siellä oli varmaan huumeita". I'm not making this shit up! 

Bussista poistuttuamme Rauli hövelinä miehenä kutsuu humalaisen miehen TUFFiin ja jopa jatkoille. Mies ilahtuu kutsusta ja lupaa saapua KLUBILLE. Rukoilen, ettei hän löydä paikalle. Myöhemmin illalla, kun selostan tapahtunutta oluttuopin ääressä kaverille, tämä virkkoo: "Jos kuka tahansa muu kuin sinä kertoisi tätä tarinaa, niin en uskoisi." Tällaista voi tapahtua vain matkalla TUFFiin! Siitä mitä TUFFin jatkoilla sitten tapahtui minua on vannotettu kirjoittamasta, mikä on ihan turhaa - moinen sosiaaliporno  on blogistietiikkani vastaista. Ettekä uskoisi kertomaani kuitenkaan! 

Poimintoja TUFF 2015 elokuvista


Video8 ja Shamaanin kostava kirous 


TUFF 2015 aloituselokuvassa Niko Udd näyttelee loistavasti hullua. Aluksi tässä luki, että maankuulu tehostemaskeeraajaguru Ari Savonen näyttelee, mutta se olikin harhaa. Olipas noloa. Onneksi en kuulemma ole ainoa, joka on yhdennäköisyyden huomioinut. Elokuva on tehty Blair Witch -project -tyyliin: "Nämä nauhat lähetettiin poliisille. Nauhat sisältävät materiaalia, joka saattaa järkyttää herkimpiä". Hyvä idea. En tiedä mitään elokuvan tekijöistä tai heidän taustoistaan. Jostain nappaan vuosiluvun 1996, mutta onko se elokuvan teko- vai pelkästään tapahtumavuosi? Jos kyseessä on tekijöiden ensimmäisiä elokuvia, niin nostan hattua. Ari Savosen roolisuoritus on mainio  toisessa illan elokuvista Shamaanin kostava kirous (2014). Sitä elokuvaa en oikein osaa kuvailla, mutta hyvällä perusfindiellä mennään. Annan molemmille elokuville kolme tähteä. Nyt täytyy muuten tunnustaa, etten muista kumman elokuvan ohjaaja on tuossa kuvassa Arin ja Raulin keskellä. Epäilen, että Shamaanin kostavan kirouksen?


1156


Elokuva 1156 on mieletön historiallinen pukudraama, alkutekstien mukaan "Piispa Henrikin legendaan pohjautuen". "Legenda" sanan käyttö hieman huvituttaa. Elokuvassa on oikea hevonen, vau: kaksikin! Vai onko se sama kopukka? En minä meetwurstististakaan sokkotestissä erottaisi onko venäläistä vai tavallista. Elokuva on todella upeasti kuvattu. Tekijänä Voionmaan opisto, vuosi 2011. Annan elokuvalle neljä tähteä.

Upovanie


Upovanie on kaverini Iiro Peltosen elokuva. Muistan, kun hän näytti Upovanien minulle vuonna 2012, kun elokuva oli vielä työvaiheessa. Kuvaus tapahtuneesta löytyy yhteisestä elokuvaprojektistamme kertovasta postauksesta, mutta kopioin sen myös tähän:

"Lisäksi Iiro pyysi katsomaan tuotantovaiheessa olevan elokuvansa Upovanie, joka kertoo maailmanlopun jälkeisestä kosmonautista, joka yrittää epätoivoisesti löytää perheensä. Jälkimmäistä tuotantoa kehun näyttelijänsuorituksista ja ohjauksesta, mutta kritisoin kökköjä erikoisefektejä. ”Miten kaikki muu on tehty niin viimeisen päälle, mutta avaruusaluksen tietokone on toteutettu post-it lapuilla?”, ihmettelen. Iiro selittää minulle alentuvasti mitä tarkoittaa ’green screen’. Mistä minä voisin tuollaiset vaikeat alan termit tietää! Iiro kertoo tarinaa edelleen hauskana anekdoottina."

"Kukas helvetti sä olet?" Rauli kysyy mikrofoniinsa kolme vuotta myöhemmin TUFFissa, vaikka olen juuri esitellyt Iiron ja Raulin toisilleen hetkeä aiemmin narikassa. Jotain, minkä olen halunnut tehdä jo pitkään ja olla kärpäsenä katossa, kun he alkaisivat keskustella elokuvista. Rauli kuvaa Upovanieta tarkovskimaiseksi. Iiro ei halua paljastaa mistä elokuva kertoo, mutta vinkkaa malttamattomimmille, että elokuvan nimen voi laittaa google translateen. Koitan tätä nyt kirjoittaessani, mutta en kyllä saa mitään tulosta? Iiro, selitä! 

Onkohan Iiro muuten koskaan tehnyt yhtään elokuvaa, jossa ei itkettäisi? Aww, vanha herkkis. Nyt työvaiheessa kritisoimani näppäimistö näyttää huomattavasti paremmalta. Soittorasiaefekti on myös ihan mieletön, sitä ei viimeksi muistaakseni vielä ollut. Taustatarinaa ei kerrota, eikä tarvitsekaan. Tässä elokuvassa tärkeintä ovat tunteet. Elokuva ei genreltään kyllä ole trashia, mutta undergroundia ehkä. Elokuvan jälkeen näen Raulin kättelevän Iiroa ja vaihtavan pari sanaa. WIN. Annan elokuvalle täydet viisi tähteä. Seuraavassa TUFFissa/ FUFFissa haluaisin muuten nähdä Iiron homoeroottisen sotaelokuvan Aseveljet. Tämä vinkkinä, Rauli ja Iiro!


 Upovanie ohjaaja Iiro Peltonen ja Raulin tiukka kysymys: "Kukas helvetti sä olet?"

Ja Iiro kertoo...

Die Hexe


Elokuva Die Hexe on mustavalkoinen mykkäfilmi, jonka pääosassa on Mika Varis, jolta perin Findie ry:n rahastonhoitajan manttelin vuonna 2012. Elokuva alkaa tekstillä, jossa kerrotaan: "Löytynyt Argentiinasta vuonna 1924...". Jo toinen illan elokuva, jossa on sama "dokumentaarinen" idea. Kyseessä on todellinen wtf-elokuva: sotketaan samaan syssyyn ufoja, toista maailmansotaa ja taikavoimia. Kirjoitan ylös tarinamme sankarin ja hänen romanttisen kiinnostuksen kohteensa keskustelun: "You're a fascist?" - "Of course, my love. I'm a proud nazi and I like anal sex." Tulkintani mukaan elokuva kuvaa tapailuvaiheen alkuhuuman päättymistä, kun unelmien nainen paljastuu anaaliseksistä pitäväksi natsinoidaksi. Loppu on ovela rinnastaessaan natsi-Saksan nyky-Venäjään. Annan elokuvalle neljä ja puoli tähteä.

Taistelu Tohtori Pretoriuksen kabinetissa


Taistelu Tohtori Pretoriuksen kabinetissa elokuvasta olen kirjoittanut analyysin sen ensi-illasta Cinemadromessa. Voin laiskimmille kopioida senkin tähän.

"Odotan mielenkiinnolla myös 8mm kaitafilmille kuvattua, Suomen sisällissotaan sijoittuvaa zombie-elokuvaa Taistelu tohtori Pretoriuksen kabinetista. Ennen ensimmäisen näytöksen alkua ystäväni ja toinen tapahtuman järjestäjistä Ville Lähde esittelee minut jälkimmäisen elokuvan ohjaajalle Juho Aittaselle. Juho kuvailee ensi-illassa olevaa elokuvaansa ytimekkäästi: "Ihan v***n hyvä, ja maksanut koko mun opintolainan verran." Siinä on asenne kohdallaan.

Taistelu tohtori Pretoriuksen kabinetista tekee vaikutuksen panostuksellaan ajankuvan luomiseen. Lavastus ja puvustus luovat eheän kokonaisuuden, jota on kaunis katsella. Kaitafilmin suttuisuus toimii tyylikeinona täydellisesti. Elokuvassa on myös osaavia näyttelijöitä, erityisesti pääosan esittäjät hullu tiedemiesnainen apureineen. Parasta Taistelussa tohtori Pretoriuksen kabinetista on, että niin moni asia jää vaille vastausta, kuten mitkä ovat hahmojen keskinäiset suhteet ja motiivit? Ainoa häiritsevä asia on elokuvan irralliseksi jäävä loppukohtaus, joka alkaa yllättäen kesken aplodien. Jään kuitenkin mielenkiinnolla odottamaan talvisotaan sijoittuvaa jatko-osaa, jossa mieltäni kaivamaan jääneet kysymykset saavat toivottavasti vastauksensa."

TUFFissa Juho kertoo motivaatiostaan elokuvan tekemiseen: "Mä halusin tehdä zombie-leffan, jossa tapetaan kaikki." As good a motivation as any, I'd say. Ilmoitus tulossa olevasta, rajallisesta VHS-julkaisusta saa raikuvat aplodit. Kuka niitä pystyy enää katsomaan, mietin mielessäni. Rauli kysyy Juhon suhdetta Lovecraftiin ja saamme kuulla ohjaajan olleen jonkin aiheeseen liittyvän faniklubin puheenjohtaja. Titteli itsessään on jotain niin sudenpentujenkäsikirjamaista, etten olisi saanut kirjoitettua sitä ylös edes selvinpäin.


Trans*


Kolmas näytös alkaa oksennuksen peittämällä Artturi "Turi" Rostenilla. Turi kuuluu nuoren polven turkulaisiin itseoppineisiin elokuvantekijöihin, jotka ihailevat turkkalaisuutta: näissä elokuvissa räkä valuu ja vajakit mongertavat. Turi on heittäytymiskykynsä ansiosta yksi lempi findienäyttelijöistäni ja minulla on ollut ilo näytellä hänen kanssaan kolmessa pitkässä TR Productionsin elokuvassa. Meidät molemmat voi bongata muun muassa tästä teaserista. Huomaan ilokseni, että salin joka ikinen istumapaikka on täynnä ja loput katsojat seisovat käytävillä - en ole koskaan nähnyt TUFFissa näin suurta yleisöä! 

On siis monta ihmistä, jotka katsovat kanssani, kun veitsi työnnetään miehen anaaliin. Nyt ollaan findien ja TUFFin ytimessä! Kohtauksessa on myös samanlainen rektuminlevitin, jollaisen näin kerran homopornossa, jota kaverini teini-ikäisenä pakotti minut katsomaan. Kyllä. Luit oikein. Älä kysy. Vieressäni istuvan, ehkä ikäiseni miehen reaktiot ovat kuin omani silloin aikoinaan: käsi hakeutuu suojaamaan kasvoja, suusta pääsee hermostunut nauru. Vuosien altistus vastaavalle materiaalille, kaksi Guinnessia ja jonkun tuntemattoman herrasmiehen tarjoama jalluryyppy ovat onneksi turruttaneet minut niin, että voin keskittyä kirjoittamaan muistiinpanoja pieneen mustaan kirjaani. Annan Trans*-elokuvalle kolme tähteä. 

Väkevä hiki


Vihdoinkin pääsen näkemään illan toisen turkkalais-turkulaisen teoksen: Väkevä Hiki. Elokuvaa yritettiin esittää myös pari viikkoa aiemmin Finnish Underground Film Festivalissa Jyväskylässä, mutta teknisen vian takia se ei onnistunut. Ihailen viihdetaitelija Johannes Rojolan tulkintaa elokuvassa - siinä on toinen lempi findienäyttelijöistäni Artturi Rostenin ohella. Kyllä, varsinaissuomalaisena vedän ehkä vähän kotiinpäin! Myös Rojolan kanssa olemme näytelleet kolmessa TR Productionsin elokuvassa, kasvokkain tosin emme ole koskaan tavanneet. Mikä on harmi, sillä tätä herraa haluaisin kätellä.

Elokuvan maisemat ovat kauniita, taitavatpa olla kotoisia varsinaissuomalaisia metsiä. Ellen täysin erehdy, niin olen bongaavinani ihan samoja metsätilkkuja Varissuolla, missä He lepäävät Pohjoisessa -elokuvaa kuvattiin ja ehkä myös Maskun Rivieran? Iskee vimmattu halu päästä taas kameran eteen kohta *gulp* kolmen vuoden tauon jälkeen - lukuunottamatta Lovexin musiikkivideoprojektia viime keväänä. Elokuvassa on turkkalaisittain verta, räkää ja unohtumaton runkkauskohtaus käävällä ja sianrasvalla. Suomalaista, ah niin suomalaista! Annan elokuvalle neljä tähteä.

Findie ry mukana TUFFissa 2015


Suomalaista harrastelijaelokuvaa tukevalle Findie ry:lle eli Finnish Independent Movie Associationille TUFF 2015 on menestyksekäs: illan rekrytointisaldo on kahdeksan täysin uutta jäsentä ja kolme jäsenyytensä uusinutta. "Mitä yhdistys tekee?", kysyy eräs yhdistyksen toiminnasta kiinnostunut festarikävijä. Rauli alkaa ylpeänä kertomaan Findie ry:n sankaritarinaa vuodelta 2009. Jos olen ymmärtänyt oikein, tällöin ilkeät byrokraatit päättivät norsunluutornissaan kiusata rahvasta säätämällä lain, jonka mukaan myös omatekoisten elokuvien julkaisemisesta pitää maksaa - kyllä, myös internetissä. Tätä vääryyttä vastaan Findie ry nousi barrikaadeille ja neuvotteli suljettujen ovien takana opetusministeriön kanssa niin voitokkaasti, että mokoma lakiehdotus kumottiin. Raulin mukaan näiden neuvottelujen seurauksena myös Valtion Elokuvatarkastamo instantanssina lakkautettiin tai jotain? Paremman selostuksen tapahtumien kulusta saa Raulilta.

 Rauli ja Findie ry -rollup!

Findie ry:n hallituksessa istuva Jarmo Ellilä rekrytoimassa uusia jäseniä. Kyllä tuo ujo hymy varmasti ainakin teinityttöjen sydämet sulattaa.

Yhteenveto TUFF 2015 tarjonnasta


TUFF 2015 ohjelma herättää joissakin katsojissa kummastusta. Minulle shotin tarjonnut herrasmies arvostelee ensimmäisen näytöksen elokuvia "liian hyviksi", koska ne "näyttävät oikeilta elokuvilta". Tämä vanhan liiton mies haluaa selvästi nähdä puhdasta roskaa. Vastaavaa kritiikkiä "draamaelokuvista" kuulen - huvittavaa kyllä - tapahtuman järjestäneen ja elokuvakoosteen valinneen Ville Lähteen äidiltä. Olen samaa mieltä siitä, että perinteistä findietä tai trash-elokuvaa kaikki illan elokuvat eivät aihepiirinsä tai viimeistellyn totautuksensa puolesta ole.

Itse pidän siitä, että findiessä on sekä täysin amatöörien tekemiä kotivideotekeleitä kuin myös alan opiskelijoiden ja puoliammattilaisten tuotoksia, joita ei erota "oikeista elokuvista" enää mikään muu kuin budjetti ja tekijöiden tuntemattomuus. Myöskään aihepiiriä en findiessä lähtisi rajaamaan "kauhuun, goreen, scifiin ja metsäsplatteriin", kuten usein on tapana. Tosin TUFFissa se kuuluu asiaan. Illan lempielokuvakseni nousee ensimmäisen näytöksen koskettava draamaelokuva Upovanie, joka näyttää ja tuntuu ihan "oikealta elokuvalta".  Myönnettäköön, että tämä elokuva olisi ehkä paremmin sopinut pari viikkoa aiemmin pidettyyn Finnish Underground Film Festivaliin

KLUBI paikkana


Paikkana KLUBI osoittaa tänäkin vuonna erinomaisen toimivuutensa TUFFiin. Kaksi valkokangasta ovat jopa parempi ratkaisu, kuin viime vuoden kolme. Elokuvat näkee joka paikasta, paitsi baarin takatilasta, jonne onkin mukava mennä välillä sosialisoimaan. Horror Shopin myyntipöytä salin takaosassa on näyttävä ja kerää ainakin runsain mitoin utelijaita - Sami "Rampe" Haaviston takia toivon, että myös maksavia asiakkaita. Kauhukseni huomaan baarin hintojen nousseen viime vuodesta jopa ohi Helsingin keskustan hintojen. Siideri 8 euroa?! Onneksi olen keskituloinen toimistorotta, sillä opiskelijabudjetilla voisi itkettää. Mutta onneksi henkilökunta on tällä kertaa ystävällisempää kuin vuosi sitten ja baarista saa halutessaan ostaa muutakin ruokaa kuin kasviskeittoa.


Kuulen, että viime vuonna ongelmia aiheuttanut festivaalipaikalta poistuminen ja palaaminen onnistuu ilman, että joutuu maksamaan pääsymaksua uudestaan. Tosin tähän ei saada järjestäjiltä useasta tiedustelusta huolimatta vielä tapahtuman aikanakaan selvää vastausta, vaan jokainen keneltä asiaa kysytään väistelee kysymystä vetoavalla päätösvastuun olevan jollain muulla. Kenellä? Tuntuu vahvasti siltä, että linjaus on sama kuin viime vuonna, muttei sitä haluta kertoa meille. Itse vuosia asiakaspalvelu- ja myyntialalla työskennelleenä tiedän jotain tämän tyyppisestä viestinnästä. Välttääkseni puhuttelun ja/ tai potkut korostan, etten nyt millään tavalla viittaa nykyiseen työnantajaani. Tuon ensi vuonna vaikka itse leimasimen paikalle, jos se kerran on niin vaikeaa! Try and stop me.


2 kommenttia:

  1. Varsinkin Pretorius ja die Hexe kiinnostaisi nähdä, jälkimmäisestä ennen kuullutkaan.

    Lystin kuuluinen reissu!

    VastaaPoista
  2. Sitä se oli! Ensi vuonna mukaan joukkoon kummaan! :)

    VastaaPoista