*Director's Cut eli päivitys 20.5.
Ohjaaja Saku antaa Facebookin kautta palautetta postaukseeni: "Ihan hyvä juttu, en tosin sanoisi budjettia kengännauhabudjetiksi (todellakaan), se vain ylittyi huomattavasti jolloin jostain joutuu karsimaan :)" Tiedoksi myös lukijoille, että käsitykseni Lovexin California-musiikkivideon budjetin pienuudesta perustuu omiin odotuksiini musiikkivideon kuvauksista. Lisäksi termin käyttö on huomionhakuista kärjistämistä taiteilijan vapaudella.
Naama kuin noidalla
Saan vappupäivänä 2014 tamperelaiselta efekti- ja tehostemaskeeraajalta Ari Savoselta viestin, jossa hän kyselee alustavasti kiinnostustani osallistua Lovexin California-musiikkivideon kuvauksiin Helsingin Kaapelitehtaalla 10.5. Totta kai olen kiinnostunut! Koska kuvaukset ovat lauantaina, ei päivätyönikään ole esteenä. Ari lupaa palata asiaan. Hermoni kestävät kuvausviikon tiistaihin saakka, kunnes alan kysellä Arilta missä mennään. Saan kuulla, että maskiroolien mietintä on ohjaajan, Saku Perintön, kanssa vielä kesken. California-musiikkivideon synopsiksessa 3-4 Hollowood-elokuvahahmoa (=maskiroolit) tulevat keskeyttämään Lovexin juhlat. Myöhemmin samana päivänä Ari kysyy, olisinko tarvittaessa kiinnostunut esittämään Ozin noitaa ja sanoo, että minusta saisi hyvän noidan. Tämä on kuulemma kohteliaisuus.
Lopulta Ozin noitaan päädytään ja minut valitaan esittämään sitä ohi jonkun 20-vuotiaan halukkaan, koska "noita ei saa näyttää liian nuorelta". Onkohan tämäkin tarkoitettu kohteliaisuudeksi? Onneksi Ari lieventää ikäkriisiäni sanomalla, että minulla on myös tarpeeksi naiselliset kasvot noidaksi. Minun tehtäväkseni jää etsiä noidalle sopiva asu. Sattumalta kaapistani löytyy pitkä musta puolihame ja pitkähihainen musta t-paita, jotka Ari hyväksyy. Minusta on hieman outoa, että musiikkivideon avustaja puvustaa itse itsensä. Eikö niillä ole oikeaa puvustajaa? Ei kuulosta suuren maailman meiningiltä.
Kuvauksissa selviääkin, että Lovexin California-musiikkivideossa mennään pienellä budjetilla, mutta sitäkin suuremmalla asenteella - kuten findiessä yleensä. Findien keskeisin määritelmä liittyy ulkopuolisen rahoituksen puuttumiseen. Siinä mielessä California-musiikkivideo tuskin on findietä, mutta kerron sen kuvauksista tässä findie-aiheisessa blogissani liittyen näyttelemiseen ja musiikkivideon tekoprosessiin. Ainakin musiikkivideon aihe ja tekotapa olivat ehtaa findietä.
Lovex - pojista miehiksi
Lovex on tamperelainen rock-yhtye. Yhtye on julkaissut neljä studioalbumia, joista ensimmäisen, Divine Insanity, vuonna 2006. Toisen albuminsa, Pretend or Surrender, yhtye julkaisi vuonna 2008 ja kolmannen albumin, Watch Out!, vuonna 2011. Yhtyeen neljäs studioalbumi, State of Mind, julkaistiin elokuussa 2013. Lovex on menestynyt Suomen lisäksi myös Keski-Euroopassa ja Japanissa. Wikipedian mukaan yhtyeen tyylilajeja ovat alternative rock, glam rock, hard rock, metal, goottirock ja pop/rock.
Kuullessani Arilta Lovex-nimen mieleeni nousee kahdeksan vuoden takainen hittibiisi Guardian Angel ja vilpitön hämmästys: ovatko ne vielä olemassa? Pidin aikoinaan kappaleesta kovasti, mutta yhtyeen seuraavat julkaisut eivät ikävä kyllä riittäneet pitämään kiinnostustani yllä. Ilmeisesti Lovex on vaipunut unholaan laajemmaltikin, sillä kehuessani roolitustani työpaikan kahvihuoneessa kollegani huudahtaa innoissaan: "Onko se se bändi missä on se vaalea, naisennäköinen mies laulajana? Se Olli-Hermanni?" Närkästyn hieman: "Ei, se on Reckless Love."
Ollakseni itse vähemmän pihalla googletan Lovexin kuvia ja videoita ennen kuvauksia. Huomaan ilokseni poikien löytäneen itsensä niin musiikillisesti kuin ulkomusiikillisestikin. Nuoruuden uho on vaihtunut kokemuksen tuomaan varmuuteen. Vaikka pidänkin rockista, yhtyeen suunnanvaihdos tanssittavampaan musiikkiin toimii. Eikä minulla ole koskaan ollut mitään meikkaavia, androgyynejä miehiä vastaan. Silti arvostan yhtyeen nykyistä, luonnollisempaa lookia, joka saa komeat kolmekymppiset miehet näyttämään vihdoin ikäisiltään. Etenkin geeniarvonnassa voittanut solisti Theon kiihottaa mielikuvitustani tulevien kuvausten suhteen. Katsokaa vaikka itse Don Juan -musiikkivideo. Tämänkin musiikkivideon on ohjannut Saku Perintö. California on muuten jo neljäs Sakun ohjaama musiikkivideo Lovexille, joten yhteistyö näyttää toimivan.
On kahdenlaisia naisia: malleja ja hirviöitä
Kello yhdeksältä lauantaiaamuna olen valmiina Helsingin Kaapelitehtaalla. Olen niin innoissani päästessäni kameran eteen melkein kahden vuoden tauon jälkeen, ettei edes poikkeuksellisen aikainen viikonloppuaamuherätys harmita. Ari esittelee minut toiselle maskinäyttelijälle, kouvolalaiselle Janne-Markus Katilalle. Janne esittää musiikkivideossa ihmissutta, minä Ozin noitaa ja tehostemaskeeraaja Ari itse Star Trekin klingonia Worfia. Hauska päivä siis tulossa. Kulkiessamme kuvauspaikan läpi joku mies tulee luokseni ystävällisesti hymyillen, esittelee itsensä Sakuksi ja katoaa saman tien muun työryhmän sekaan. Ari vahvistaa epäilykseni, että kyseessä on ohjaaja Saku Perintö.
Meidät ohjataan kahden Brand Model Managementin mallin kanssa yläkertaan, jonne pystytetään maskeeraus-, tehostemaskeeraus- ja kampausstudio. Paikalla on lisäksemme kampaaja, maskeeraaja, edellisten assistentti ja neljäs nainen, joka on vastuussa mallityttöjen vaatteista. Kampaaja-maskeeraaja on Sini Silfvenius, maskeeraaja Jutta Yliselä ja assistentti Janita Ranninen - kaikki Pähkinä-Hiuksesta. Kampaaja ja maskeeraaja käyvät mallityttöjen kimppuun ja Ari alkaa tekemään minulle noitamaskia. Tuskin maltan odottaa millainen siitä tulee. Katson silti vierestä lievästi katkerana, kun kymmenisen vuotta nuoremmat mallitytöt ehostetaan entistäkin kauniimmiksi samalla kun Ari sutii vihreää kasvomaalia korvani sisäpuolelle ja liimaa silikoonisyyliä kasvoihini. Joissakin on ainesta malleiksi... toisissa noidiksi.
Kuva Theonin Facebookista.
Oppitunti 1: Miten EI esittäydytä rokkitähdille
Joskus ennen puoltapäivää itse rokkitähdet saapuvat vihdoin paikalle. Istun noitamaskissani huoneen nurkassa mustalla nahkasohvalla, enkä tiedä miten päin olisin hengittäessäni samaa ilmaa kuuluisuuksien kanssa. Lovexin jäsenet joutuvat heti kukin vuorollaan meikattaviksi ja kampaajan käsittelyyn, Julian Drain (oik. Juho Järvensivu) ensimmäisenä. Ihmettelen, miten rennosti pojat suhtautuvat puunaamiseen, kunnes tajuan, ettei laittautumisessa ole heille mitään uutta. Kuten sanottua, verrattuna aikaisempaan tyyliin California-videoon tehty look aurinkopuutereineen ja kiiltosuihkeineen on itse asiassa varsin luonnollinen. Meikkauksen lomassa Julian vahingossa tönäisee maskeeraajaa ja pyytelee sitä vuolaasti anteeksi. Onpa epädiivamaista, mietin. Hetken seurattuani heidän ystävällistä sananvaihtoaan tulen siihen tulokseen, että Julian on sisäisesti ihan yhtä suloinen kuin ulkoisestikin. Jännitykseni laukeaa hieman.
Kunnes Theon (oik. Torsti Mäkinen) astuu huoneeseen ja istuu meikattavaksi. Pulssini nousee ja olen varma, että ilman vihreää maskia punastelisin. Yritän salakavalasti ottaa Theonista kuvaa peilin kautta niin kuin mikäkin teini-ikäinen fani, muttei siitä hermostuksissani tule mitään. Epäonnistuttuani kelvollisen kuvan ottamisessa pakenen nolostuneena keittiöön, jossa kuvausten catering sijaitsee. Pahaksi onneksi Lovexin muut jäsenet ovat kaikki siellä ja kääntyvät katsomaan minua uteliaina - ei sitä joka päivä näe Ozin noitaa. Peittääkseni hämmennykseni huikkaan: "Moi! Mä olen noita." Tsiisus. Päivän ensimmäinen 'oliko ihan pakko avata suuni' -hetki on siinä. Onneksi tyypit sentään nauravat.
Seison kaikessa rauhassa takahuoneen ovensuussa ja yritän olla niin kuin en olisikaan. Yht'äkkiä jumalainen Theon on edessäni ja ojentaa kätensä: "Moi. Me ei ollakaan vielä tavattu." Koen fyysisen ja henkisen totaalihalvaantumisen. Yritän esittäytyä, mutta saan aikaan vain säälittävän, etäisesti nimeäni muistuttavan inahduksen. Theon pyytää ystävällisesti minua toistamaan nimeni. Keskitän kaikki voimani ja saan hädin tuskin kuuluvalla äänellä pyynnön toteutettua. "Torsti", Theon sanoo hymyillen ja jatkaa matkaansa. Jään pää pyörällä seisomaan paikoilleni. Torsti? Tiesinhän minä, että suomalaisilla rokkitähdillä on suomalaiset nimet, mutta että oikein Torsti. Alkaa hieman naurattaa. En voi oikeasti jännittää näin paljon ketään, jonka nimi on Torsti. Toisaalta, vaikkei rokkijumala Theonia olisikaan, niin kyllä myös tuo puuseppä Mäkinen saisi pasmat sekaisin keneltä vaan.
Samassa vieressäni seisova isokokoinen, pelottavan näköinen viikinki kääntyy puoleeni ja ojentaa kätensä: "Meitäkään ei ole taidettu vielä esitellä. Timo." Kerron nimeni. Päättelen, että tyyppi on osa työryhmää ja rentoutuneena äskeisestä kohtaamisestani Lovexin Theonin kanssa päätän aloittaa kevyen small talkin: "Mitäs sä teet täällä?" Vakavalla naamalla lausuttu vastaus: "Soitan bassoa", aiheuttaa pienen sisäisen kuoleman ja tyrehdyttää keskustelun alkuunsa. 'Viikinki' on yhtyeen basisti Jason (oik. Timo Karlsson). Olisi pitänyt etukäteen stalkata muitakin kuin Theon... Torstia.
Vaikka Lovexin jäsenet esittelivätkin itsensä minulle kuvauksissa ristimänimillään, päätän pitkällisen pohdinnan jälkeen puhua heistä tässä postauksessani kuitenkin tunnetuimmilla taiteilijanimillään. Tekoverityttö kunnioittaa kaikkia itsensä brändänneitä.
Vaikka Lovexin jäsenet esittelivätkin itsensä minulle kuvauksissa ristimänimillään, päätän pitkällisen pohdinnan jälkeen puhua heistä tässä postauksessani kuitenkin tunnetuimmilla taiteilijanimillään. Tekoverityttö kunnioittaa kaikkia itsensä brändänneitä.
Kuvaukset kengännauhabudjetilla (*Director's Cut)
Kuten monissa Lovexin aikaisemmistakin videoista, myös Californiassa solisti Theon on pääosassa. Häntä aletaan kuvata ensimmäisenä muiden yhtyeen jäsenten ollessa vielä maskeerattavina ja laitettavina. Vierehtää tunti ellei kaksikin ennen kuin meitä avustajia tarvitaan. Ensimmäisenä yhteiskohtaukseen Theonin kanssa pääsevät gasellinjalkaiset mallitytöt trendivaatteissaan. Tässä vaiheessa kuulen myös musiikkivideon kappaleen California ensimmäistä kertaa. Istun lattialla ja huomaan hytkyväni musiikin tahdissa. En malta odottaa, että jonain päivänä tanssin sen tahtiin jollain klubilla.
Mallit seisovat Theonin kummallakin puolella ja repivät tätä samalla kun kamera kiertää heidän ympärillään. En tiedä mikä kamerankuljetuslaitteen virallinen nimi on, mutta olen järkyttynyt nähdessäni ohjaajan itse työntävän sitä kierroksen toisensa jälkeen huutaen samalla ohjeita. Luulisi tuollaiseen hommaan olevan palkatun jonkun avustajan. Ihmettelen muutenkin työryhmän pienuutta. Ohjaajan lisäksi paikalla on vain kuvaaja, erikoistehostemies ja lisäksi pari-kolme tyyppiä, joiden työnkuvasta en ole ihan varma. Koko päivän kuvaukset hoidetaan laskujeni mukaan alle parinkymmenen hengen voimin ja video kuvataan käsittääkseni kokonaisuudessaan yhden ainoan päivän aikana.
Mallit seisovat Theonin kummallakin puolella ja repivät tätä samalla kun kamera kiertää heidän ympärillään. En tiedä mikä kamerankuljetuslaitteen virallinen nimi on, mutta olen järkyttynyt nähdessäni ohjaajan itse työntävän sitä kierroksen toisensa jälkeen huutaen samalla ohjeita. Luulisi tuollaiseen hommaan olevan palkatun jonkun avustajan. Ihmettelen muutenkin työryhmän pienuutta. Ohjaajan lisäksi paikalla on vain kuvaaja, erikoistehostemies ja lisäksi pari-kolme tyyppiä, joiden työnkuvasta en ole ihan varma. Koko päivän kuvaukset hoidetaan laskujeni mukaan alle parinkymmenen hengen voimin ja video kuvataan käsittääkseni kokonaisuudessaan yhden ainoan päivän aikana.
Tästä kaikesta päättelen, että California-musiikkivideon budjetti on todennäköisesti melko pieni. Siitä kertoo työryhmän vähäisyyden lisäksi muun muassa se, että Pähkinä-Hiuksen kolmihenkinen maskeeraus-meikkausryhmä lähtee pois heti saatuaan työnsä tehtyä. He jättävät jälkeensä vain lakkapullon kuvausten aikana tapahtuvaan viimeistelyyn - meikkien korjailuun onneksi löytyy puuteri yhden naispuolisen työryhmäläisen käsilaukusta. Itsekin yhdessä vaiheessa korjaan kitaristi Sammy Blackin (oik. Sami Saarela) poninhäntää sen alkaessa kuvausten loppua kohden repsottaa.
Kengännauhabudjetin ottaa ihan itse puheeksi kanssani Lovexin kosketinsoittaja Christian (oik. Teppo Toivonen). Keskustelumme on niin helppoa ja välitöntä, että uskallan heittää vähäisten resurssien paljastuvan viimeistään sen myötä, että oikeiden näyttelijöiden sijasta avustajina on muun muassa vakuutusmyyjä. Sen jälkeen keskustelemmekin hetken vakuutuksista ja kiroan mielessäni, että olen unohtanut ottaa käyntikorttejani mukaan. Onneksi sentään toiset kaksi maskiroolien näyttelijää ovat saaneet jonkinlaisen näyttelijänkoulutuksen ja mallitkin lienevät ammattilaisia. Samoin kuudes avustaja, joka tekee videolla tulitemppuja. Nimi ja virallinen titteli jäävät ikävä kyllä hämärän peittoon, mutta tyyppiä kutsutaan kuvauksissa rennosti 'pyromaaniksi'.
Enkä haluaisi sanoa pahaa sanaa kuvausten ruokatarjoilusta, mutta olen rehellisesti sanottuna findie-piireissäkin nähnyt paremmat cateringit. Huomaan myös toisen mallitytöistä katsovan ruokapöytää kärsivän näköisenä. Luulen sen johtuvan vaaleasta paahtoleivästä ja syntisistä virvoitusjuomista, jotka eivät sovi mallien ruokavalioon. Todelliseksi syyksi paljastuu kuitenkin hetkeä myöhemmin, että kasvissyöjänä tyttöparan on vaikea löytää lihaeinesten täyttämästä pöydästä mitään syötävää. Onneksi sekä minulla että hänellä on molemmilla mukanamme omat, terveelliset proteiinipatukkamme, joiden turvin jaksamme lähes yhdeksäntuntiseksi venyvän kuvauspäivän.
Mallit, hirviöt ja pyromaani kuvauksissa
Kun mallien osuus Theonin kanssa on purkitettu, on meidän 'hirviöiden' vuoro. Ensimmäisenä kuvataan ihmissutta, toisena Ozin noitaa eli minua ja viimeisenä Star Trekin klingonia Worfia. Istun lattialla ihailemassa ihmissuden roolisuoritusta ja tunnen ramppikuumeen nousevan. Ihmissuden ja noidan kuvausten taustalla käytetään savukonetta, mikä on mielestäni siistiä. Vielä siistimpää on hiilihappojää, jota erikoistehosteista vastaava Henri Kiviniemi laittaa viinilasiin ja ojentaa minulle. Kuvittelen höyryävän nesteen olevan lemmenjuomaa, jota noita yrittää saada laulajaparan juomaan voidakseen sitten syödä tämän. Vilkaisen Theonia tiukoissa housuissaan ja seksikkäässä nahkatakissaan. Hmm. Eläytyminen onkin yllättävän helppoa.
Silti juuri ennen kameran käynnistymistä iskee paniikki, sillä en ole saanut viinilasia kummempia ohjeita kohtaukseen. Katson ohjaajaan ja parahdan: "Mitä mä teen?" Saku huikkaa kärsimättömän oloisesti takaisin: "Olet noita!" Selvä. Alan kiertää Theonia juoma kädessä samalla kun kamera kiertää meitä. Tarkempia ohjeita satelee tipotellen: "Tarjoa Torstille juomaa!" "Naura!" Päästän ilmoille parhaimman noitanauruni - useita kertoja. On vaikeaa keksiä mitä kaikkea noita voikaan tehdä, joten päädyn toistamaan samoja maneereja: nauran, tarjoan juomaa Theonille, nauran, tarjoan juomaa kameralle, nauran, revin Theonia nahkatakista... Vielä vaikeampaa on olla läikyttämättä hiilihappojäätä itseni ja Theonin päälle. Lipsun varmasti ylinäyttelemisen puolelle, mutta päätän tehdä mieluummin huolella yli kuin ali. Olen tyytyväinen, että saamme kohtaukseni purkkiin kahdella otolla, sillä tasan yhtä monta ottoa meni ihmissuden osuuteen. Sekä Theon että ohjaaja kiittävät kohteliaasti.
Minun jälkeeni kuvataan Arin klingonia tuimistelemassa Theonille. Pojilla näyttää kemiat todella toimivan, sillä jokainen otto on erilainen kuin aikaisempi ja kameran sammuttua Theon nauraa vapautuneesti. Olen ehkä hieman mustasukkainen. Oman kuvaussessioni aikana keskityin enemmän omaan tulkintaani noidasta kuin vastanäyttelijääni. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin tyytyväinen suoritukseeni ja uskon, että se pari sekuntia mitä minua ehkä videolla tulee näkymään, tulee näyttämään hyvältä.
Jossain välissä kuvauksia, ennen tai jälkeen pyromaanin osuuden, kuvataan Lovexin uudet promokuvat. Katselen kauempaa kun pojat poseeraavat vakavina. Mieleni tekee kysyä onko rockmuusikoiden aina näytettävä promokuvissa siltä kuin heillä olisi ummetusta? En kuitenkaan näe viisaaksi tehdä sitä, sillä itse kuvaaja Mikko Löppönen tuntuu tiuskimisesta päätellen kärsivän jostain ruuansulatusongelmasta. Sama kuvaaja on muuten päivän aikana ottanut jatkuvalla syötöllä upeita ja hauskoja 'making of'' -kuvia setistä.
Ajan henkeä kuvannee kaikkien kuvausryhmäläisten into ottaa tauotta kuvia itsestään ja toisistaan. Sosiaalinen media on täynnä kuvia jo saman päivän aikana. Pari kertaa olisi jopa erinomainen tilaisuus photobombata Theonin ja Julianin selfiet Ozin noitana. Jotenkin hellyyttävää, että rokkitähdetkin ottavat itsestään selfieitä peilin kautta ihan samalla lailla kuin me tavalliset kuolevaisetkin. Jossain vaiheessa päivää istun taukohuoneen keittiössä muiden Lovexin jäsenten kanssa sillä aikaa kun Theonia kuvataan. Vivian Sin'amor (oik. Risto Katajisto) istuu pöydän toisella puolella minua vastapäätä. Yht'äkkiä hän nostaa sanaakaan sanomatta kameran kasvojeni eteen ja nappaa kuvan. Hämmennyn, mutta muistutan itselleni hänen kuvaavan Ozin noitaa, eikä minua. Silti tilanne on absurdi. Mieleni tekee tehdä hänelle samoin, mutten kehtaa. Onneksi kuitenkin kehtaan pyytää kaverikuvan Theonin kanssa.
Kuvauksissa on poikkeuksellisen rento tunnelma. Takahuoneessa tuntemattomat ihmiset heittävät heti aamusta lähtien sellaista läppää toisilleen kuin oltaisiin kaikki vanhoja tuttuja. Ohjaaja Sakukin on koko päivän rento ja mukava. Jopa silloin, kun joutuu kahdesti käskemään meitä 'hirviöitä' siirtymään kauemmas setiltä häiritsemästä Theonin kuvauksia. Kuva ohjaajan Instagramista.
Aamupäivästä sattuu sellainenkin tapaus, että mennessäni taukohuoneen keittiöön huomaan paikan muuttuneen Lovexin jäsenten pukuhuoneeksi. Hämmentyneenä pyydän anteeksi. Theon tarttuu heti tilaisuuteen ja alkaa ilkikurisesti virnuillen esittää riisuvansa housujaan. Häkellyn entisestäni ja yritän vitsailla jotain noidankin rajallisesta sietokyvystä. Nyt tietysti tulisi mieleen vaikka mitä hyviä heittoja taikasauvasta, mutta mennyt mikä mennyt. Saku räjäyttää koko porukan nauruun heittämällä, että se mitä Theonin housuista löytyy, on syyläisempää kuin noidan naama. Loppukuvauksissa Vivianin valittaessa aikaisesta aamuherätyksestä uskallan sentään jo kuitata: "Anteeksi vaan, mutta mihinkäs aikaan herra rokkitähti oli täällä? Me muut olimme täällä jo ysiltä." "Burn", nauraa rumpujen takana istuva Julian.
Jotain kertonee kuvausten tunnelmasta sekin, että niiden päätyttyä Lovexin jäsenet ehdottavat yhteiskuvaa meidän avustajien kanssa. En tiedä onko se tavallista musiikkivideoiden kuvauksissa, mutta kyllä se lämmittää mieltä. Mitään muuta kuin hyvää mieltä ja kultaisia muistoja näistä lähes yhdeksän tunnin kuvauksista ei mukaansa saakaan, sillä avustajille ei makseta palkkioita. Tämä ei minua haittaa tippaakaan. Olen jo etukäteen kertonut Arille, etten tee tätä rahasta, vaan rakkaudesta. Kauempaa tulleille maksetaan kyllä matkakorvaukset, minulle luonnollisesti ei. Niinpä kehtaankin pyytää ohjaajalta kuvauksissa käytetyn noidan hatun muistoksi. Rahalla ei todellakaan saa tällaisia hetkiä. Kiitos kaikille osallisille ja menestystä Lovexille!
Silti juuri ennen kameran käynnistymistä iskee paniikki, sillä en ole saanut viinilasia kummempia ohjeita kohtaukseen. Katson ohjaajaan ja parahdan: "Mitä mä teen?" Saku huikkaa kärsimättömän oloisesti takaisin: "Olet noita!" Selvä. Alan kiertää Theonia juoma kädessä samalla kun kamera kiertää meitä. Tarkempia ohjeita satelee tipotellen: "Tarjoa Torstille juomaa!" "Naura!" Päästän ilmoille parhaimman noitanauruni - useita kertoja. On vaikeaa keksiä mitä kaikkea noita voikaan tehdä, joten päädyn toistamaan samoja maneereja: nauran, tarjoan juomaa Theonille, nauran, tarjoan juomaa kameralle, nauran, revin Theonia nahkatakista... Vielä vaikeampaa on olla läikyttämättä hiilihappojäätä itseni ja Theonin päälle. Lipsun varmasti ylinäyttelemisen puolelle, mutta päätän tehdä mieluummin huolella yli kuin ali. Olen tyytyväinen, että saamme kohtaukseni purkkiin kahdella otolla, sillä tasan yhtä monta ottoa meni ihmissuden osuuteen. Sekä Theon että ohjaaja kiittävät kohteliaasti.
Promokuvia, selfieitä ja photobombaushaaveita
Jossain välissä kuvauksia, ennen tai jälkeen pyromaanin osuuden, kuvataan Lovexin uudet promokuvat. Katselen kauempaa kun pojat poseeraavat vakavina. Mieleni tekee kysyä onko rockmuusikoiden aina näytettävä promokuvissa siltä kuin heillä olisi ummetusta? En kuitenkaan näe viisaaksi tehdä sitä, sillä itse kuvaaja Mikko Löppönen tuntuu tiuskimisesta päätellen kärsivän jostain ruuansulatusongelmasta. Sama kuvaaja on muuten päivän aikana ottanut jatkuvalla syötöllä upeita ja hauskoja 'making of'' -kuvia setistä.
Ajan henkeä kuvannee kaikkien kuvausryhmäläisten into ottaa tauotta kuvia itsestään ja toisistaan. Sosiaalinen media on täynnä kuvia jo saman päivän aikana. Pari kertaa olisi jopa erinomainen tilaisuus photobombata Theonin ja Julianin selfiet Ozin noitana. Jotenkin hellyyttävää, että rokkitähdetkin ottavat itsestään selfieitä peilin kautta ihan samalla lailla kuin me tavalliset kuolevaisetkin. Jossain vaiheessa päivää istun taukohuoneen keittiössä muiden Lovexin jäsenten kanssa sillä aikaa kun Theonia kuvataan. Vivian Sin'amor (oik. Risto Katajisto) istuu pöydän toisella puolella minua vastapäätä. Yht'äkkiä hän nostaa sanaakaan sanomatta kameran kasvojeni eteen ja nappaa kuvan. Hämmennyn, mutta muistutan itselleni hänen kuvaavan Ozin noitaa, eikä minua. Silti tilanne on absurdi. Mieleni tekee tehdä hänelle samoin, mutten kehtaa. Onneksi kuitenkin kehtaan pyytää kaverikuvan Theonin kanssa.
Ei rahasta vaan rakkaudesta
Kuvauksissa on poikkeuksellisen rento tunnelma. Takahuoneessa tuntemattomat ihmiset heittävät heti aamusta lähtien sellaista läppää toisilleen kuin oltaisiin kaikki vanhoja tuttuja. Ohjaaja Sakukin on koko päivän rento ja mukava. Jopa silloin, kun joutuu kahdesti käskemään meitä 'hirviöitä' siirtymään kauemmas setiltä häiritsemästä Theonin kuvauksia. Kuva ohjaajan Instagramista.
Kuva Pähkinä-Hiuksen Facebook-sivuilta.
Aamupäivästä sattuu sellainenkin tapaus, että mennessäni taukohuoneen keittiöön huomaan paikan muuttuneen Lovexin jäsenten pukuhuoneeksi. Hämmentyneenä pyydän anteeksi. Theon tarttuu heti tilaisuuteen ja alkaa ilkikurisesti virnuillen esittää riisuvansa housujaan. Häkellyn entisestäni ja yritän vitsailla jotain noidankin rajallisesta sietokyvystä. Nyt tietysti tulisi mieleen vaikka mitä hyviä heittoja taikasauvasta, mutta mennyt mikä mennyt. Saku räjäyttää koko porukan nauruun heittämällä, että se mitä Theonin housuista löytyy, on syyläisempää kuin noidan naama. Loppukuvauksissa Vivianin valittaessa aikaisesta aamuherätyksestä uskallan sentään jo kuitata: "Anteeksi vaan, mutta mihinkäs aikaan herra rokkitähti oli täällä? Me muut olimme täällä jo ysiltä." "Burn", nauraa rumpujen takana istuva Julian.
Jotain kertonee kuvausten tunnelmasta sekin, että niiden päätyttyä Lovexin jäsenet ehdottavat yhteiskuvaa meidän avustajien kanssa. En tiedä onko se tavallista musiikkivideoiden kuvauksissa, mutta kyllä se lämmittää mieltä. Mitään muuta kuin hyvää mieltä ja kultaisia muistoja näistä lähes yhdeksän tunnin kuvauksista ei mukaansa saakaan, sillä avustajille ei makseta palkkioita. Tämä ei minua haittaa tippaakaan. Olen jo etukäteen kertonut Arille, etten tee tätä rahasta, vaan rakkaudesta. Kauempaa tulleille maksetaan kyllä matkakorvaukset, minulle luonnollisesti ei. Niinpä kehtaankin pyytää ohjaajalta kuvauksissa käytetyn noidan hatun muistoksi. Rahalla ei todellakaan saa tällaisia hetkiä. Kiitos kaikille osallisille ja menestystä Lovexille!
Kuva Theonin Instagramista.
Ensinäytössä YleX:llä 5.6.2014
Jippii! California-musiikkivideo julkaistiin vihdoin tänään. Tässä suora YouTube-linkki, mutta video löytyy myös tästä YleX:n artikkelista. Artikkelin mukaan Theon tahtoi videolle K18-materiaalia - mutta saikin klingonin, ihmissuden ja noidan. Tasan ei mene nallekarkit. ;)
