tiistai 28. tammikuuta 2014

Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) elokuva-arvostelu

Olemme sopineet ystäväni kanssa menevämme perjantain kunniaksi elokuviin. Päivää aikaisemmin selailen Finnkinon sivuja etsien meille sopivaa elokuvaa. Huomioni kiinnittyy yhden elokuvan nimeen: Anselmi - Nuori ihmissusi. Mitä ihmettä, ajattelen. Kotimainen (teini)ihmissusielokuva, josta en ole kuullutkaan? Joka on kaiken lisäksi indie-tuotanto? Ja jossa näyttelee legendaarinen pornotähti Ron Jeremy? Mahtavaa! Rakastan kaikkia yliluonnollisia elokuvia ja tv-sarjoja, enkä häpeä tunnustaa fanittavani muun muassa Twilightia. (Team Edward! Tai pikemminkin: Team Jasper!) Toisekseen, kotimaiset indie-elokuvat eli findiet, ovat sydäntäni lähellä, koska itse näyttelen niissä ja kirjoitan niistä tätä blogia. Tiivistelmä tähdittämistäni elokuvistani löytyy täältä ja tarkempia "matkakertomuksia" elokuvien tekemisestä näistä postauksistani. Muotoilen hämmästyneen innostukseni Facebookissa: "Katselin Finnkinon leffavalikoimaa huomista varten ja silmääni osui - kuinkas muutenkaan - Anselmi-nimisestä teini-ihmissudesta kertova kotimainen elokuva, jossa screenshottien perusteella näyttelee myös Ron Jeremy?! I'm not making this shit up! :)"

Elokuva Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) kertoo 15-vuotiaasta Anselmista, joka kamppailee 80-luvun lopun Pohjanmaalla seksuaalisen heräämisen ja perheensä synkän salaisuuden kanssa. Elokuvan on tehnyt joukko elokuva-alan ja teatterin ammattilaisia pääosin talkoovoimin. Lisätietoa elokuvasta ja sen tekemisestä Ylen artikkeleista täältä ja täältä. Elokuvasäätiön tukea elokuva ei ole saanut, ja hyvin minimaalisesti mitään muutakaan ulkopuolista tukea, eikä sen takana ole suurta tuotantoyhtiötä. Näin ollen se täyttää indie-elokuvan määritelmän. Koska se on nimenomaan suomalainen indie-elokuva, käytän siitä jatkossa termiä 'findie'. Lisää siitä mitä findie oikein on, löytyy postauksistani täältä ja täältä. Luettuani elokuvan synopsiksen ja nähtyäni kuvan Ron Jeremystä tulee väistämättä mieleeni torniolaisen Jo-Jo the Dog Filmsin lyhytelokuva Bunny the Killer Thing (2011), jossa kotimainen pornotähti Henry Saari tekee pienen sivuroolin. Myös toinen nimi elokuvan näyttelijöiden seasta pistää silmään: paremmin muusikkona tunnettu Pauli Hanhiniemi näyttelee elokuvassa yhden päärooleista pohjalaiskylän pappina. Kun Hanhiniemen hahmo tulee ensimmäisen kerran screenille, päässäni alkaa soimaan Hanhiniemen Kolmas nainen -yhtyeen menestyskappale Äiti pojastaan pappia toivoi. Mietin, onko tämä laulu kenties vitsikkäästi ollut roolituksen taustalla? Ylipäätään Hanhiniemen mukanaolo elokuvassa muistuttaa Arttu Wiskarin rooleista Miika Ullakon menestyneissä findie-elokuvissa Graffiti meissä (2006) ja Mitä meistä tuli (2009) Hmm. Mikä siinä on, että findie-elokuviin otetaan pornotähtiä ja muusikkoja mausteeksi?

Ystäväni suostuu ihanan ennakkoluulottomasti lähtemään kanssani katsomaan Anselmi -Nuori ihmissusi -findien, joka sattuu sopivasti olemaan ensi-illassa elokuvapäiväksi sopimanamme perjantaina 24.1.2014. Käymme ennen elokuvaa syömässä ja yksillä, minkä uskon paremmin valmistavan meidät katsomaan kotikutoista komediaa. Tässä vaiheessa vielä siis luulen elokuvaa kieli poskessa tehdyksi splatteriksi Bunny the Killer Thingin  (2011) tyyliin, mutta hyvin pian tulisin huomaamaan erehtyneeni raskaasti. Matkalla Tennispalatsiin ystäväni murehtii onkohan elokuvaan enää edes lippuja jäljellä, kun on ensi-ilta ja kaikkea? Naurahdan, että findie-elokuvan ensi-iltaan on aivan varmasti kaksi paikkaa jäljellä. Olen oikeassa: elokuvaa esitetään pienessä salissa 4 ja katsojia on nopean arvioni mukaan vain noin 20-30. Saamme erinomaiset paikat keskeltä salia, keskeltä riviä. Saapuessamme elokuvasalin ovelle viime minuuteilla iloinen afrotukkainen lipuntarkastaja toivottaa meidät tervetulleeksi katsomaan "Suomen Twilightia". Vastaan, että tämän on pakko olla vielä parempi, koska elokuvassa on sentään Ron Jeremy. Lipunmyyjäpoika myöntää minun olevan eittämättä oikeassa. Katsojakunta kyllä näyttää olevan enemmän Twilight- kuin Ron Jeremy -faneja: kaikki muut katsojat meitä lukuunottamatta näyttävät olevan teinejä. Pari teinipissistä onkin ikävästi ehtinyt vallata tuolimme takeillaan, mutta pelkkä täti-ihmisen närkästynyt katse saa rojut liikkumaan rivakasti pois paikoiltamme ja istumme alas nauttimaan elokuvaelämyksestä.

Sillä elämys Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) todellakin on. En edes tiedä mistä aloittaa elokuvan kehumisen. Kommentoidaan nyt alkuun vaikkapa pääosan esittäjän Aleksi Holkon habitusta sanomalla, että tällä nuorella miehellä raamit riittävät Suomen Jacobiksi heittämällä. Anselmi on elokuvassa 15-vuotias rippikoululainen, mutta mietin koko elokuvan ajan minkä ikäinen Holkko mahtaa oikeasti olla? Luultavasti muutaman vuoden vanhempi, muttei varmasti paljon. Ainakin teinille tyypilliset iho-ongelmat näyttävät autenttisilta, tuskin niitä on ainakaan tahallaan maskeerattu? Aleksi, jos luet tätä, älä ota itseesi: ne lähtevät pois ja olet silti upea! Terveisin, puuma. Tällainen pieni yksityiskohta luo välitöntä aitoutta elokuvaan, kun kerrankin nuorta näyttelee oikea nuori eikä joku joka on jo kahdenkymmennen paremmalla puolella. Pääosan näyttelijä tuo rooliinsa mainiosti muuttuvan vartalon kömpelyyden ja heräävän seksuaalisuuden tuoman ahdistuksen. Myös muut nuoret näyttelijät tekevät hyvää työtä. Maininnan arvoinen on erityisesti rippikoulukohtaus, jossa ylimakea, kiusallista nuorisoslangia vääntävä nuorisotyöntekijä ensimmäisen kerran esittäytyy. Kukaan, joka on ollut rippikoulussa tai muuten seurakunnan nuorisotyössä mukana, ei voi olla tunnistamatta tätä ihmistyyppiä: ulkoisesti kaikkien kaveri, mutta jollain tavalla 'creepy', musikaalisesti "lahjakas" ja kiinnostunut nuorista väärällä tavalla. Touché! Nautin tämän kohtauksen aidosti vaivaannuttavasta tunnelmasta, mikä näkyy nuorten tympääntyneillä kasvoilla. Sanoja ei tarvita. Tässä kohtauksessa huomaan myös ensimmäisen kerran miten elokuvassa on todella panostettu ajanmukaiseen maskeeraukseen ja puvustukseen budjetin pienuudesta huolimatta.

Maskeerauksen ja puvustuksen lisäksi koko elokuvan Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) lavastus on pieniä yksityiskohtia myöten ihana nostalginen aikamatka 80-luvulle. Joka toisessa kuvassa näkyy jokin tuttu esine Commodore 64:sta kodin tekstiileihin, jolloin tekee mieli hihkaista: "Tuollainen meilläkin oli! Tuollainen taas löytyy vieläkin mummolasta!" Pidän kuitenkin suuni kiinni, sillä ystäväni ei ollut elokuvan päätapahtumavuonna 1988 kuin korkeintaan se kuuluisa pilke isänsä silmäkulmassa.

Huolellisesti valittuja, kunkin aikakauden esineitä tukee elokuvan Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) kuvaus, joka on todella taitavaa. Itse en ole elokuva-alan koulutusta saanut, joten en osaa sanoa mikä siinä teknisesti on hyvää, mutta maallikkona tyydyn toteamaan, että sitä katsoo mielellään. Silmä seuraa kameran mukana ja jokaista esinettä tekisi mieli koskettaa. Kun kuva vaihtuu, haluaa huutaa: "Ei vielä!" Kaiken kaikkiaan, elokuva ei näytä tärisevällä käsivaralla kuvatulta kotivideolta, kuten jotkut omakustanne-elokuvat. Tosin nykypäivänä teknologian kehityttyä, tämä on yhä harvemmin ongelma.
 
Elokuvan Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) pieni budjetti ja amatöörimäisyys paljastuu vain hetkittäin: ihan jokainen kohtaus tai näyttelijänsuoritus ei kanna. Mutta monessako elokuvassa ylipäätään kantaa? Joukkokohtauksissa sen huomaa selvimmin, että tekijöiden sedät ja mummot on valjastettu elokuvan extroiksi. Tai ehkä he ovat parhaassa tapauksessa paikallisteatterin harrastelijanäyttelijöitä. Se ei kyllä itseäni haittaa, vaan tuo elokuvaan sitä liikuttavaa itsetekemisen meininkiä, jota findiessä rakastan. Jos ainoastaan ammattinäyttelijät pääsisivät koskaan kameran eteen, olisin itsekin yhtä harrastusta vailla. Yksi joukkokohtaus on muuten pakko mainita erikseen *spoiler alert*. Aiemmin mainitsemani nuorisotyöntekijä nousee elokuvan loppua kohden keskeiseen asemaan. Kohtaus, jossa hän yllyttää kyläläisiä lynkkaamaan Anselmin, on kuin suoraan Walt Disneyn Kaunottaresta ja Hirviöstä (1991). Nuorisotyöntekijän hahmo on löysää poninhäntäänsä myöden kuin ilmetty Gaston. Mietin onkohan kyseessä tahallinen hatunnosto tekijöiden mahdolliselle lapsuuden lempielokuvalle, vai viaton alitajuinen 'plagiarismi'? Joka tapauksessa yhtäläisyys huvittaa minua suuresti.

Ylipäätään elokuvaa Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) katsoessa herää kysymys, mikä tämän elokuvan enää erottaa suuremman luokan tuotannoista? Useimmat elokuvateattereissa pyörivät suomalaiset elokuvat ovat nimittäin Anselmia huonompia. Esitän tämän kysymyksen elokuvan jälkeen ystävälleni, joka tekee terävän huomion: "Ihmissutta ei näytetä, koska ei ole ollut varaa CGI:hin ja halpa vappuasu olisi paljastanut elokuvan budjetin." Mykistyn hetkeksi. "Aivan totta!", huudahdan innostuneena tajutessani katsoneeni juuri kokopitkän ihmissusielokuvan, jossa ei yhdessäkään kohtauksessa varsinaisesti näkynyt ihmissutta. Oikea susi (tai kenties kesympi koirasusi?) näkyy kyllä elokuvan alussa ja muuntautuminen ihmissudeksi on tehty hehkuvin silmin, elekielin ja sumealla kuvalla. Nerokasta - ja toimivaa. Äitini oli siis oikeassa kun sanoi aikoinaan, että köyhyys tekee luovaksi.

Miten muuten tätä elokuvaa Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) oikein kuvailisin? Ensinnäkin, vaikka sitä tullaan varmasti tituleeraamaan "Suomen Twilightiksi", niin pelkkä teinielokuva se ei missään tapauksessa ole. Sopii toki heillekin, joille seksuaalinen herääminen on ajankohtaista tai tuoreessa muistissa, mutta ehkä vielä paremmin elokuva toimii nostalgiatrippinä keski-ikäistyville 70- ja 80-luvun lapsille. Sitäkin vanhemmille katsojille elokuva toimii perinteisenä "Suomi-elokuvana". Sillä vaikka tarina henkii tämän ajan populääriviihteessä vellovaa yliluonnollisten elukoiden buumia (jonka henkilökohtaisesti toivon jatkuvan ikuisesti) on elokuva läpeensä suomalainen. Odotin elokuvan olevan hauska, mutta se olikin pohjavireeltään suomalaisen synkkä. Täytyy todella antaa arvostusta elokuvan käsikirjoittajalle ja ohjaajalle Matti Pekkaselle, joka on sisällyttänyt universaaliin tarinaan seksuaalisesta heräämisestä, perheestä ja rakkaudesta niinkin suomalaisia elementtejä kuin sotatraumat, perheväkivalta, herran pelko ja kasvojen menettämisen häpeä. Nyt ymmärrän, miksi elokuvan tekijät vertasivat sitä eräässä haastattelussa ei yhtään vähäpätöisempään teokseen kuin Väinö Linnan Tuntemattomaan sotilaaseen. Odotin nauravani elokuvaa katsoessani, mutta enimmäkseen itkin.

No entäs se Ron Jeremy sitten? Siinä oli elokuvan Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) pieni ja ohikiitävä 'comic relief'. Se mikä minut alun perin kiinnosti katsomaan elokuvan olikin lopulta se, minkä olisin valmiista elokuvasta jättänyt pois. Onhan se hauskaa nähdä Ron Jeremy Rukan-tuulitakissa pohjalaisen pellon reunalla symbolisoimassa nuoren Anselmin heräävää seksuaalisuutta, mutta kohtaus jää tyyliltään irralliseksi verrattuna muuhun elokuvaan  - toisin kuin esimerkiksi Bunny the Killer Thingissä (2011), jossa Henry Saaren vastaava esiintyminen oli nappiosuma. Koko jutusta paistaa: "Hei oisko vähän siistii jos Ron Jeremy tulis heittään pienen roolin?" -tyyppinen läppä tai julkisuuden tavoittelu. Mutta tämä sallittakoon, sillä kukapa ei tällaista tilaisuutta jättäisi käyttämättä. En minä ainakaan.

Koska elokuvassa Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) on mukana pitkän linjan ammattilaismuusikko Pauli Hanhiniemi, täytyy kyllä vähän ihmetellä vähäistä panostusta elokuvan äänimaailmaan. Tämä on ainoa syy, miksi annan elokuvalle neljä tähteä viiden sijaan. Hanhiniemen oletettavasti varta vasten tekemä ja esittämä teemabiisi on todella toimiva, mutta muuten musiikki loistaa poissaolollaan. Muutamat aikakauden rokkibiisit jäävät irrallisiksi. Äänimaailman olisin siis toivonut olevan täydempi. Jatko-osiin toivoisin huomattavasti lisää (Hanhiniemen?) alkuperäismusiikkia tunnelmaa luomaan.

Niin, elokuvan Anselmi - Nuori ihmissusi (2014) loppu jättää todellakin oven auki jatko-osille. Jos näin käy, toivon ettei elokuvasäätiön tuki tai mahdollisen suuren tuotantoyhtiön vaikutusvalta jyrää alleen alkuperäisen elokuvan luovuutta. Kuten kävi Star Wreckin ja Iron Skyn tapauksessa. Anteeksi, Samuli Torssonen. Jos elokuvasta ei tule kassamenestystä, toivon siitä tulevan edes kulttielokuvan. Tosin siihen se lienee aivan liian perinteinen suomalainen elokuva. Joka tapauksessa elokuva tulee olemaan kiistaton käyntikortti ja ovien avaaja tekijöilleen. Tekoverityttö kiittää tällä vuodatuksellaan nöyrimmin yllättävästä elokuvaelämyksestä. Go Team Anselmi!