TUFF: Filkkareiden paranormaali pikkuserkku
Kaikki elokuva-alasta jotain tietävät tuntevat Tampereen elokuvajuhlat eli tutummin "filkkarit". Vaan kaikkipa eivät tiedä filkkareiden oleellista osaa eli TUFFia (Trash & Underground Film Festival). TUFFissa esiin pääsevät elokuvat, jotka ei kestä päivänvaloa: roska, kauhu, splatteri, gore ja exploitaatio. Suurin osa elokuvista on kotimaista omakustanne-elokuvaa eli findietä, mutta joka vuosi mahtuu mukaan myös muutama ulkomainenkin tuotos.
Pieni, mutta vannoutunut fanijoukko on kerääntynyt katsomaan näitä pienen budjetin b-elokuvia TUFFiin jo 19 vuoden ajan. Tai näin ainakin TUFFin 2020 juontanut Trash Videon Ville Lähde muisteli. Alkuvuosina tapahtumaa kutsuttiin Roskafestivaaleiksi, mutta nimi kansainvälistyi myöhemmin. Itse olen käynyt TUFFissa vuodesta 2011 ja ainakin sen ajan nimi on ollut sama. Ainoastaan paikka on vaihtunut Tampereen ylioppilastalolta Tampereen tullikamarin Klubille. Se mikä on pysynyt samana, on elokuvien tinkimättömyys ja tapahtuman leppoisa tunnelma.
 |
| Klubilla oli tänä vuonna jopa kolme screeniä, joista elokuvia voi ihailla. |
1.näytös klo 15.
-Vihanpidot (71 min). Ohjaus: Miska Kajanus.
Ensimmäisen näytöksen muodostaa yksinään Miska Kajanuksen ohjaama elokuva Vihanpidot. Teos lähtee hitaasti käyntiin, mutta pitää otteessaan alusta asti. Kouluaikainen kaveriporukka lähtee saareen viettämään mökkiviikonloppua ja katsomaan löytyisikö vuosia sitten kadotettu yhteys. Koko premissi on aidonoloinen ja käsikirjoituksen taso tekee vaikutuksen. Yön pimeinä tunteita purkautuvat niin nuoruuden haavat kuin aikuisuudenkin ongelmat. Saarella vaanii lisäksi jotain yliluonnollista.
Ainoa mitä en elokuvassa ymmärrä, on yhden päähenkilöistä exä nyxänsä (heh) kanssa autossa katsomassa videota kyseisen mökkiviikonlopun tapahtumista. Tässä kohtaa käsikirjoituksessa mennään liian solmuun tai ainakin jätetään jotain tärkeää selittämättä katsojalle. Elokuvaa olisi voitu hieman tiivistää, mutta ehkä sitten päähenkilöt olisivat jääneet liian pinnallisiksi. Vahva esitys kaikin puolin. P.S. Sen, joka lauloi elokuvassa pitäisi ehdottomasti osallistua Voice of Finlandiin!
2. näytös klo 16.30.
- Group Night (1min). Ohjaus: Joona Möttö.
Illan toisen näytöksen ensimmäinen elokuva on Joona Mötön vain yhden minuutin pituinen Group Night. Suosittelisin tätä elokuvaa niille, jotka haluavat nähdä äärimmäisen karmivan elokuvan Midsommar (2019), mutta eivät halua viettää yli kahta tuntia elämästään siihen. Group Night on periaatteessa sama, mutta vähemmän traumatisoiva ja paljon hauskempi. Nappisuoritus!
- Blood for Blood (12min). Ohjaus: Matti Soikkeli.
Ennen toista näytöstä Ville Lähde pyytää lavalle elokuvantekijöitä kertomaan teoksistaan ja muutama rohkea ilmottautuu. Näiden joukossa ovat samanlaiseen ruutupaita + väärinpäin käännetty lippalakki -uniformuun pukeutuneet Matti Soikkeli ja Jani Laakso. Toisen heistä, vain luoja tietää kumman, tapaan myöhemmin pikaisesti TUFFin jatkoilla. Fiksu nuori mies tunnistaa minut Tekoverityttö-blogin kirjoittajaksi ja saa minut punastumaan mielihyvästä. ;)
Matti Soikkelin Blood for Blood on kokonaan mustavalkoinen ja se luo elokuvalle heti vakavamman fiiliksen. Elokuvassa on erittäin hyvää ja luontevaa dialogia, muun muassa Usain Bolt ja Lecter & ruumiskärpäset -läpät. Pieni miinus tulee feikkiäkin feikimmästä tekoverestä. Blood for Bloodin sanoman voisi tiivistää "Kosto ei kannata".
- Laskeuma (4min). Ohjaus: Vappu Tuomisto.
No niin, huomisen naistenpäivän kunniaksi kauan kaipaamaani feministifindietä! Itse olen aina halunnut tehdä kuukautisaiheisen splatterin, jossa pms-oireinen nainen tappaa kaiken eteensä sattuvan. Jos projekti kiinnostaa, yhteydenotot yv:llä. ;) Vappu Tuomiston ohjaamassa Laskeumassa viitataan naisia historian saatossa leimanneeseen hysteriaan, jonka uskottiin johtuvan kohdun liikkumisesta. Elokuvassa tämä toteutetaan kirjaimellisesti - mutta eipäs spoilata enempää. Laskeuma ei sovi heikkohermoisille. Suihkukohtauksen jälkeen en itse enää pystynyt nostamaan katsettani valkokankaalle, vaan pelkästään kuuntelin pahaenteistä litinää ja lätinää. Joka TUFFissa on aina vähintään yksi elokuva, jonka kanssa käy näin.
- Forbidden Visions (4min). Ohjaus: Aarni Vaarnamo.
Forbidden Visions on Aarni Vaarnamon eroottissävytteinen elokuva. Kuva näyttää ihanasti vanhalta, sillä onhan elokuva kuvattu aidolle 35-milliselle. Ennen elokuvan alkua ohjaaja kertoo, että Commandon (1985) ohjanneen Mark L. Lesterin piti tulla mukaan elokuvaan, mutta hän vetäytyi siitä viime hetkellä vedoten mahdolliseen maineriskiin. Hän toteaa miehen olleen kaukaa viisas.
Tai näin ainakin ymmärsin? Väliajalla kerään rohkeutta mennä tarkistamaan asian ohjaajalta, etten puhuisi taas läpiä päähäni. Olemme Aarnin kanssa kohdanneet joskus vuosia sitten Helsingin elokuvapiireissä ja olemme jopa facebook-kavereita. En kuitenkaan tällä kertaa voita introvertin luonteeni kirousta ja asia jää tarkistamatta. Toinen asia mikä kiinnostaa on ovatko elokuvan eroottiset kohtaukset itse kuvattuja vai jotain vapaasti käytettävää arkistomateriaalia? Ovat nimittäin niin autenttisen näköisiä! Jos luet tätä Aarni, niin pistätkö ystävällisesti yv:tä tai kommentoi tänne, kiitos ja anteeksi. :D
- Amme (10min). Ohjaus: Fýr Romu.
Kymmenminuuttinen Amme on koskettava ja kaikin puolin eheä The Walking Dead -tyylinen postapoelokuva. Hylätyn asunnon likainen amme muistuttaa ajasta, jolloin kaikki oli vielä hyvin - kynttilöillä ja musiikilla saa karun todellisuuden kauemmaksi. Mitä mies näkikään hakiessaan kylmän kylpyveden läheiseltä joelta?
Fýr Romun ohjaaman Ammeen lavastus, puvustus ja maskeeraus ovat upeita ja uskottavia. Erityismaininnan saa kuitenkin kuvaus: valojen ja varjojen loputon leikki sekä loppukohtauksen kuva ammeesta ylhäältäpäin ovat mielettömän hienoja. Antaisin Ammeelle TUFF 2020 Oscarit Parhaasta Kuvauksesta, Parhaasta Naispääosasta ja Parhaasta Elokuvasta. Tässäpä ideaa ensi vuoden TUFF 20-vuotisgaalaan. Raati valitsee etukäteen palkittavat elokuvat, jotka saavat aiheeseen sopivan palkinnon, esimerkiksi Bunny The Killer Thing tai Verinen Molo -patsaan. Saa käyttää!
3. näytös klo 17.20.
- Ihmisen Paras Ystävä (10min). Ohjaus: Anton Lipasti.
Ihmisen Paras Ystävä on Anton Lipastin hämmentävä elokuva, josta ei voi kertoa paljoakaan spoilaamatta sitä. Lyhyesti: Cleopatra-kissa ei ole sitä miltä näyttää. Rakastan kissoja, joten elokuva saa siitä heti pisteitä. Enkä voi olla miettimättä miten tämä omapäinen eläin on saatu "näyttelemään" elokuvassa ja montako ottoa on vaadittu? Tähän olisi ehdottomasti sopinut moka-kela loppuun!
Varsinaissuomalaisena tiedän elokuvan (tekijöiden) kotipaikan heti kun kuulen repliikin: "Et sä koiraa sit haluais?" Ah, ihana turkulaisnegaatio! <3 Lopputeksteissä mainitaankin Turun ammattikorkeakoulu, joten analyysini saa vahvistuksen. Ihmisen Parhaalle Ystävälle antaisin Parhaan Alkuperäiskäsikirjoituksen TUFF 2020 Oscarin. Go Turku!
- Ikiuninalle (5min). Ohjaus: Artturi Olavi Rostén.
Turun suunnalta tulee seuraavakin elokuvantekijä, Artturi Olavi Rostén. Olemme Artturin kanssa näytelleet muutamassa samassa elokuvassa siinä... kröh... kymmenisen vuotta sitten. Ei niistä sen enempää, kuin että tutustukaahan TR Productionsin tuotantoon. Artturin Ikiuninalle alkaa hellyyttävänä animaationa ihanine runomittoineen, mutta en anna sen hämätä itseäni. Kuiskaan vieruskaverilleni: "I know this guy. This is going to be SICK." Elokuvan loputtua käännyn uudestaan vieruskaverini puoleen ja totean: "Told you." Elokuva EI sovellu perheen pienimmille, eikä muillekaan herkkiksille.
- Ho-Gun Ass-Ass Inn: The Salmon of Death / Kuoleman Silli (4min). Ohjaus: Anafina Slick & Jamie Deetz.
- Carnival of Sluts (6min). Ohjaus: Anafina Slick & Jamie Deetz.
I will review the two following films together since they are made by the same directors: Anafina Slick & Jamie Deetz. Judging from the names of the two directors and the language of the films, I got the feeling that I should also do the review in English. Aren't I smart? I know, right?
The analyse is that obviously I'm not smart enough to appreciate these kind of art films. The Salmon of Death makes me laugh a couple of times and I do think the use of a sex doll as the main character is ingenious. The Carnival of Sluts, however, leaves me feeling puzzled and a little bit dirty. The use of camera techniques in it is very intriguing, though.
- Arja & Pirre Show Episode 1: New Cook Book / Uusi keittokirja (7min). Ohjaus: Aino Havu & Jarno Mahlberg.
Aino Havun ja Jarno Mahlbergin ohjaama Arja ja Pirre Show Episode 1: New Cook Book kuuluu myöskin TUFF 2020:n hämmentävimpien elokuvien joukkoon. Elokuva on jotenkin sympaattinen, kunnes päästään syvästi inhoamaani pieru/paskahuumoriin. Möreällä miesäänellä puhuva vaaleatukkainen nainen osuu kyllä välillä syvästi nauruhermooni. Koko homman absurdiudesta tulee ihan Juopon Päiväkirjat mieleen.
4. näytös klo 18.15.
- Brazen - Demon Huntress (4min). Ohjaus: Mikko Löppönen.
- Haastattelu (8min). Ohjaus: Mikko Löppönen.
Brazen -Demon Huntress naispääosan esittäjä Bianca Bradley näyttää tutulta ja tajuan, että olen nähnyt hänet Keihäsmatkojen Juanitana. Elokuvan jälkeen ohjaaja Mikko Löppönen kertookin Biancan olevan australialaisnäyttelijä, joka asuu nykyään Helsingissä. Vieruskaverini taas tunnistaa amerikkalaissarjoissa näytelleen Rafael Petardin. Elokuva kuvattiin Los Angelesissa, joten kyseessä on aidosti kansainvälisen tason tuotanto. Tai kuten vieruskaverini kommentoi: "Feels like real shit."
Mikko Löppösen elokuvat ovat aina ihanaa silmäkarkkia, kuten upeat Eliza (2015) ja The Cold Dark (2018). Tarinaltaan Brazen - Demon Huntress ei valitettavasti ihan yllä Mikon aikaisempien elokuvien tasolle, mutta onhan se kuitenkin muuten mielettömän hieno. Ohjaaja itse kuvaa elokuvaa Brazen - Demon Huntress sanoin: "We made it for fun". Ehkä tällä kertaa ei siis ollutkaan tarkoitus tehdä sen syvällisempää tarinaa, eikä siinä ole mitään väärää.
Mikko Löppösen ohjaama toinen elokuva, Haastattelu, jättää minut ja vieruskaverini vähän kylmäksi. Osaksi siksi, ettei elokuvassa ole englanninkielistä tekstitystä, mikä vaikeuttaa vieruskaverini katsomiskokemusta. TUFF 2020:n kaikissa muissa suomenkielisissä elokuvissa oli englanninkielinen tekstitys, siitä suuri kiitos elokuvantekijöille. Näyttelijät tekevät hyvää työtä, mutta jälleen jään kaipaamaan syvällisempää tarinaa ja samaistuttavia henkilöhahmoja. Parasta elokuvassa on se, kun ärsyttävä jätkä saa turpaan.
- Karaoke Night (8min). Ohjaus: Francisco Lacerda.
Oh my God. Francisco Lacerda's Karaoke Night is some disturbing shit. Too over the top for me. Watch at your own peril.
- Paskafarssi (11min). Ohjaus: Toni Hiltunen.
Toni Hiltusen ohjaama Paskafarssi on klassista findietä: omaperäinen idea yhdistettynä tahallaan huonoihin erikoisefekteihin. Elokuvassa työvoimatoimiston virkailijoilla on ihan oma käsityksensä aktiivimallista ja miten se toteutetaan. (Nykyisin TE-toimisto, nillittäjä huomauttaa.) Byrokratialle ja politiikalle kuittailu naurattaa aina. Tuntuu vain niin kuin olisin nähnyt vastaavanlaisen elokuvan TUFFissa männä vuosina. Liekö kyseessä jopa sama poppoo? Tämä vie vähän pois elokuvan uutuudenviehätyksestä, mutta eipä tuo paljon menoa haittaa. Tekijöillä näyttää olleen kuvauksissa helvetin hauskaa ja se välittyy myös katsojille.
Loppufiilistely
Näin on TUFF 2020 taputeltu ja fiilis on vähän haikea. Tänä vuonna tuttuja kasvoja on edellisvuosia vähemmän, eivätkä legendaariset jatkotkaan ole samassa paikkaa kuin aina ennen. Paikalta puuttuu näkyvästi esimerkiksi Rauli "Salkkareiden Kosonen" Ylitalo, jonka yleensä aina juontaa tapahtuman. Tänä vuonna juontajan pestin hoiti esimerkillisesti Ville Lähde. Ville on aikaisemmin vastannut muun muassa elokuvien valitsemisesta tapahtumaan. Tämän esikarsinnan vuodelle 2020 suoritti vuorostaan findie-piireissä hyvin tunnettu SFX maskeeraaja/elokuvaohjaaja/örkkimestari Ari Savonen.
Ihmisillä on pieniä lapsia ja muuta elämää, eikä ryyppääminen TUFF-aamun pikkutunneille ymmärrettävästi houkuta enää samalla lailla. Alamme - perkele sentään - tulla vanhoiksi. Itsekin ajan yöksi kotiin Helsinkiin, joten paraskin puhuja. Mietimme Ville Lähteen kanssa jatkoilla, että ehkä aika on kypsä findien sukupolvenvaihdokselle. Aika aikaa kutakin, sanoo vanha sanontakin. Kuka kantaisi soihtua eteenpäin, ettei se vaan sammu? Over and out.
 |
| Miksi ***ussa tämä kuva kääntyi ylösalaisin, kun lisäsin sen tänne? En ehkä kestä. :D Kuvassa TUFF 2020 apinat: minä, Ville (1), Ville (2) ja vieruskaveri. |
