2016 Uneton48 - pääosanäyttelijänä 48 tunnin lyhytelokuvakilpailussa

Usein asiat tapahtuvat juuri niin kuin on tarkoitus. Kuten tänä viikonloppuna, kun jouduin jäämään pois työkavereiden Tallinnan-reissulta vanhentuneen passini takia ja sen sijaan päätin osallistua vuoden 2016 Uneton48 lyhytelokuvakilpailuun helsinkiläisen Lentävä Lehmä Filmsin joukkueessa. Kilpailun idea on yksinkertainen: kuka tahansa voi muodostaa joukkueen ja osallistua kisaan pientä osallistumismaksua vastaan. Tarkoituksena on tehdä 2-7 minuutin lyhytelokuva kokonaan 48 tunnin aikana. Kisa alkaa perjantaina klo 19, jolloin joukkueille arvotaan elokuvien genret - ja huom - nämä genret ovat tuttuja elokuvagenrejä luovempia. Vuonna 2016 genret olivat:

Eeppisen elokuvasarjan ensimmäinen osa
Ihminen vs luonto

Musiikkielokuva

Paranormaali elokuva

Tie-elokuva

Tietovuotoelokuva

Urheiluelokuva

Spekulatiivinen fiktio

Sinivalkoinen elokuva

Sodanvastainen elokuva

Kuvassa tuottajamme Tuuli Mäenpää jännittää genreä ja kuten kuvasta näkyy, kisassa on yleensä mukana tuttuja nimiä findiepiireistä.

Arvotun genren lisäksi Unettoman aloitustilaisuudessa paljastetaan pakolliset elementit, jotka jokaisesta elokuvasta on löydyttävä. Näillä pyritään varmistamaan, että elokuvat ovat oikeasti kisaviikonlopun aikana tehtyjä.

Kuvassa vuoden 2016 Uneton48 pakolliset elementit ja Lentävä Lehmä Filmsille arvottu genre.

Olin osallistunut Unettomaan jo kerran aikaisemminkin Lentävä Lehmä Filmsin joukkueessa vuonna 2013 avustajana - tällä kertaa minuun luotettiin jo niin paljon, että harteilleni asetettiin pääosan esittäjän viitta. Elokuvaa editoidaan kuumeisesti kirjoittaessani tätä, joten lopputuloksesta en uskalla sanoa vielä mitään, mutta muutaman tunnin päästä pääsen karonkkaan tarkastamaan teoksemme. Fiilis on odottavan toiveikas.

Jos vanhat merkit pitävät paikkansa, kilpailun tulokset julkistetaan noin viikon kuluttua ja kaikki kilpailuun osallistuneet elokuvat pääsee katsomaan Finnkinon teattereissa 30.5.-1.6. Varsinainen palkintojen jako ja juhlahumu osuvat torstaille 9.6. Tänä vuonna jurylla on valtava urakka edessään, sillä kilpailuun osallistui ennätysmäiset 154 joukkuetta. Suurin osa joukkueista on Suomesta, mutta kaukaisimmat osanottajat tulivat Tansaniasta asti. 

Launtaiaamuna puoli yhdeksän aikoihin tuottajamme Tuuli soitti ja kertoi, että minut oli valittu kilpailuelokuvamme pääosaan. Sisäinen kriitikkoni alkoi välittömästi huutaa, etten osaa näytellä ja että kohta kaikki tietävät sen ja pilaan koko elokuvan ja kaikki vihaavat minua. Mieleeni muistui tutun näyttelijän Jari Mannisen viisas lausahdus, että hän pyrkii joka kerta näytellessään vain olemaan edelliskertaansa parempi. Siihen pystyisin kyllä. Muistin myös minut Lentävä Lehmä Filmsiin aikoinaan tutustuttaneen ystäväni Iiro Peltosen neuvon, että silloin kun näytellessä tuntuu nololta ja typerältä, menee yleensä hyvin. Tästäkin on kokemusta. Koska kyseessä ei kuitenkaan ole kenenkään leipätyö, päätin ottaa rennosti: vertaisin itseäni ainoastaan aiempiin suorituksiini ja ennen kaikkea pitäisin hauskaa. Hetkinen... Onko tämä sitä itseluottamusta, josta olen kuullut puhuttavan? Onpa omituinen, muttei alkuunkaan epämiellyttävä tunne.

Päivä ja yö ja aamu ylittivät odotukseni ja kiitos siitä kuuluu upealle joukkueelle. Oli todellista luksusta tehdä elokuvaa osaavassa porukassa, jossa jokaisella oli paikkansa. Ensimmäistä kertaa ikinä pystyin keskittymään täysillä näyttelemiseen, kun kaikki muu hoidettiin puolestani: puvustus, maskeeraus, lavastus, catering... Sain hetken elää filmitähtifantasiaani täysillä. Toisaalta huomasin taas, että näytteleminen on työtä siinä missä mikä tahansa muukin: onhan se rankkaa, kun huomaa näytelleensä viisi tuntia putkeen ilman taukoja ja syöneensä viimeksi seitsemän tuntia sitten. Mutta en valita, sillä ihanan flow-tilan ansiosta tällainen työ ei tunnu työltä. Ei haittaa, vaikka pääsin nukkumaan vasta yhdeltä ja jouduin heräämään kuvauksiin uudestaan neljältä. Ei haittaa, vaikka menetin yhdet sukkahousut ja sain naarmuja eeppisestä taistelustani veemäisen puskan kanssa. Alla muutamia kuvia päivästä: osa itse ottamiani, osa työryhmän muilta jäseniltä nyysittyjä. Päivitän tänne myöhemmin miten sijoitumme kisassa. Elämää on ilman elokuviakin, mutta onneksi en tiedä millaista se olisi!

Vuoden 2016 Uneton48 Lentävä Lehmä Films työryhmä as in alustavat loppukreditit:

Outi: Hilla Pándy
Irina: Satu Järvinen
Pomon assistentti: Terhi Pihlajamaa
Kollegat:
Iiro Peltonen
Riku Salpakari
Katri Tihilä
Lenkkeilijä: Essi Laukkanen
Tuottajat: Essi Laukkanen ja Tuuli Mäenpää
Ohjaaja: Juulia Klemola
Kuvaus: Turkka Tervonen
Valaistus: Turkka Tervonen
Valaistusassistentti: Mira-Pauliina Puhakka
Äänitys: Timi Ritvasalo
Musatiimi: Miska Repo, Helmi Saukkoriipi
Leikkaus: Teemu Kilpeläinen, Tiia Porkka, Miia Rantasalo
Värimäärittely: Turkka Felix Tervonen
Lavastus: Laura Jurmu
Lavastusassistentit: Siiri Sirviö, Krista Holma
Käsikirjoitus: Manu Paavilainen, Helmi Saukkoriipi, Laura Jurmu
Catering: Riku Salpakari, Krista Holm
Kuvaussihteeri: Tiia Porkka
Leikkausassistentti: Tiia Porkka
Kriisinhallinta: Tiia Porkka
Puvustus ja maskeeraus: Helmi Saukkoriipi
Runneri: Miika Sjöblom
Kiitokset:
Janne Hirvonen
Tuuli Mäenpää
Iida Pyy ja Elina Pyy
Joonas Lintunen
Metropolia mediatekniikka / Jonna

Näyttelijän hymy ei hyydy, vaikka joutuukin yllättäen paljastamaan kymmenpäiselle työryhmälle huolella kuukausien aikana kasvattamansa säärikarvat.

Kemia on käsinkosketeltavissa vastanäyttelijäni Satu Järvisen kanssa. Pus!

Kultani lähdössä töihin. Kuva: Essi Laukkanen

Kuvaaja ja ohjaaja tekemässä sotasuunnitelmaa.

Näyttelijöiden mukavuus on aina toissijaista kuvakulmaan nähden. Kuva: Juulia Klemola

Primitiivinen heimoruokailu.

Koskaan ei tiedä mistä äänimiehen löytää. Kuva ja kuvateksti: Juulia Klemola

Loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuva: Mira-Pauliina Puhakka