Trash & Undergound Film Festival, tuttavallisemmin TUFF, on roska- ja underground-elokuvia esittelevä yksipäiväinen elokuvafestivaali Pirkanmaan sydämessä ja itsenäinen osa Tampereen Elokuvajuhlia. Jos tapahtuman historia kiinnostaa, ystäväni Mr Google kertoo mielellään aiheesta lisää. Tästä blogista löytyy myös kattavat reportaasit viime vuosien TUFFeista.
 |
| Manselainen möllikkä. |
Täytyy sanoa, että tänä vuonna TUFFin otanta oli poikkeuksellisen laadukas. Menenpä siis tavoistani poiketen suoraan asiaan ja analysoin illan elokuvat esitysjärjestyksessä. Uutena twistinä annan elokuville myös arviot yhdestä tähdestä viiteen. Tähdet on kylläkin merkitty @-merkeillä, koska mistä minä nyt tähdiksi muutun?
 |
| Mister TUFF himself: Ville Lähde. |
CAMP BLOOD: THE MUSICAL @@@@@
Heti alkuun herää epäilys, että nyt on Ameriikan serkut olleet asialla: härmäläiset eivät näin hyvää englantia osaa. Näpsäkkä amerikkalainen lyhytelokuva kertoo nuorisoleiristä, jossa murhaaja alkaa tiputtamaan teinejä yksi toisensa jälkeen. Juoni on tarkoituksella ennalta-arvattava ja hahmot kliseisiä, mutta elokuva on vaihteeksi täydellisen onnistunut parodia genre-elokuvista. Raikkautta elokuvaan tekee, että se on myös musikaali!
Selvää on, että tekijät ovat musikaalisesti lahjakkaita - elokuvan sulavasti katkovat musiikkivideot ovat musiikkityylejä, lavasteita ja sanoituksia myöten viimeisen päälle tehtyjä. Rakastan musikaaleja ja rakastan genre-elokuvia, enkä ole ennen nähnyt näiden yhdistelmää. Olen täysin myyty! Parempaa aloituselokuvaa saa hakea. Viisi tähteä - heittämällä. Huom. Elokuva ei ole ollenkaan pelottava, eikä verta juurikaan edes näy: sopii siis erinomaisesti herkimmillekin katsojille!
HEIKKI 40V. - YKSINÄINEN @@@@
Hmm. Liekö syynä lasillinen kuohuviiniä, jonka nautin ensimmäisen elokuvan aikana seitsemän tuntia tyhjillään olleeseen vatsaani, mutten muista illan toista elokuvaa ollenkaan. Olen kuitenkin antanut elokuvalle neljä tähteä ja kirjoittanut seuraavaa:
- Hyvin suomalaista huumoria
- Saisiko nauruja missään muualla maailmassa?
- Lyhäri yhdestä ideasta
Joten varmaankin elokuva on hyvä. Kannattaa katsoa?
VAIN JOHN WELLES PUKEUTUU NAHKAAN @@@
Tämän Jarno Harjun tekemän mustavalkoisen dekkarielokuvan alkuteksteissä valpastun: Ilkka Villi! Pettämätön vainuni sanoo, että kyseessä on pakko olla jonkin pääkaupunkiseudulla toimivan elokuva-alan oppilaitoksen harjoitustyö - muihin ilmaistuotantoihin ammattinäyttelijöiden saaminen on lähes mahdotonta. (Ei kuitenkaan aivan, kuten esimerkiksi Rasvainen Tiistai tai illan päättävä Bunny the Killer Thing osoittavat.)
Tunne vahvistuu, kun näen elokuvan erittäin huolellisen jäljen puvustustuksen, valaistustuksen, käsikirjoituksen ja ihan kaiken muunkin suhteen. Elokuva näyttäisi olevan vanhanajan amerikkalainen dekkarielokuva tai ilmeisesti parodia sen kliseistä. Valitettavasti kyseinen elokuvatyyppi ei uppoa, ei sitten pätkääkään, ja kiinnostukseni lopahtaa ennen kuin se edes alkaa. En katso elokuvaa kahta minuuttia pitempää, mutten voi kuitenkaan olla antamatta sille vähempää kuin kolmea tähteä: on se vaan niin hyvin tehty. Ja koska Ilkka Villi!
PARASIITIN LAPSET: RUNOTYTTÖ @@
Tätä elokuvaa olen odottanut elokuvan nimen ja synopsiksen perusteella eniten - kas kun epävarmana narsistina olen etukäteen pelännyt, että elokuva kertoo allekirjoittaneesta. Onneksi en tietääkseni tunne ketään Parasiitin Lapset -elokuvaryhmästä, eikä juonikaan anna viitteitä päinvastaisesta. Ehkä egoni kokeman pettymyksen takia en oikein innostu elokuvasta, vaikka se on sekä idealtaan että toteutukseltaan hyvä. Jotain siitä kuitenkin puuttuu. Plussaa kuitenkin hyvästä kritiikistä ihmisten valheellisia somepersoonia kohtaan. Kaksi tähteä.
Sivuhuomautus: monissa illan elokuvissa pistää silmään suomalaisuus: kansallismaisemat, musta huumori, ihmiset olemuksineen ja melankolinen musiikki. Siinä missä amerikkalaisen ja saksalaisen elokuvan erottaa ulkomaalaisiksi muustakin kuin kielestä, erottaa suomalaisen elokuvan heti ensi sekunneilla. En tiedä miksi kiinnitän siihen tällä kertaa niin paljon huomiota. Ehkä olen vain katsonut liian vähän suomalaista elokuvaa viime aikoina?
THE CORRESPONDENT @@@
Findien isänmaallisuuspohdiskelusta pääsemmekin oivalla aasinsillalla Alexi Ala-Lahtin elokuvaan The Correspondent, joka alkaa nostalgisella 1940-luvun maalaisromantiikalla, mutta vaihtuu hyvin pian joksikin aivan muuksi. Elokuva menee älyllisesti tältä blondilta ohi ja yli, mutta onhan se hienosti tehty. Yhden kritiikin annan nyt yleisesti: miksi niin monissa findieissä puhutaan englantia? Tekeekö se elokuvasta jotenkin "uskottavamman"? Näin vanhana muistan vielä ajan, jolloin suomalainen elokuva oli synonyymi huonolle elokuvalle. Näinhän ei enää ole, joten mielestäni pitäisi olla ylpeästi rinta rottingilla tekemässä Suomessa suomalaisia elokuvia suomen kielellä. Jos taas syynä on se, että haeskellaan heti kotimaata laajempaa yleisöä, niin se on ihan ymmärrettävää ja kunnianhimoisuudessaan suorastaan kiitettävää. Kertokaa joku, oikeasti en tiedä? Annan elokuvalle kolme tähteä.
JOS MULLA OIS PILLU @@@@
No nyt on hämmentävä tekele. Sillä lailla hyvällä tavalla. Tästä en oikeastaan edes halua sanoa mitään, etten vie katsomisnautintoa muilta. Suosittelen ehdottomasti jokaikistä teistä katsomaan tämän: jos et tätä katsoessa repeä nauramaan vähintään kerran - et ole ihminen. Kyseessä on elokuvan ja musiikkivideon täydellinen hybridi, yhtä aikaa sekä surullinen että iloinen taideteos. En tiedä miksi yksi tähti uupuu, mutta annan silti neljä tähteä. Varoitus: elokuvasta voi seurata useita päiviä kestävä kiusallinen korvamato!
MAKE-UP
No niin, toisen näytöksen ensimmäinen elokuva tekijöiden esittelyineen menee täysin ohi. Sori siitä.
TUTORIAL @
Tutorial -elokuvan alussa on tekijöiden esittely. Ohjaaja Johannes kertoo, että elokuva on kuvattu yhdessä päivässä ja editoitu neljässä kuukaudessa - työtahti on siis ollut poikkeuksellisen ripeä. Jälleen kerran ihailen kaunista suomalaista metsää ja ihmettelen päätöstä tehdä suomalainen elokuva englannin kielellä (tosin elokuvan lopussa tähän tulee sinänsä ymmärrettävä selitys). Elokuva on ihan hyvä, muttei kovin omaperäinen. Sen takia annan sille vain yhden tähden.
NOM NOM NOM @@@
TUFFissa mielenkiintoisinta antia ovat yleensä ulkomaiset elokuvat, joita on joka vuosi mukana muutama. On hauskaa nähdä miten roska- ja underground -elokuvissa on usein paljon samoja elementtejä, mutta jokaisen omien kansallisten piirteiden ja huumorin sävyttäminä. Saksalaisen Waste Picturesin humoristinen alien-elokuva Nom Nom Nom on siitä oiva esimerkki: elokuva olisi voitu tehdä ihan missä vain, mutta siinä on silti jotain perin saksalaista. Elokuvan hauskuus tulee siitä, että alien on tehty pehmolelulla ja tahallisen huonoilla efekteillä. Vahva suoritus. Annan elokuvalle kolme tähteä.
AHDIN MAHTI @@@@
Elokuva alkaa tyylillä: alkutekstit ja musiikki muodostavat toimivan kokonaisuuden. Ahdin mahti on yksi illan monista elokuvista, joka on tehty täysin kieli poskessa ja jossa huumori toimii. Elokuvassa on astetta parempi käsikirjoitus, ainoastaan loppua kohden meno hieman laskee ja sieltä olisi voinut vähän typistää. Olen kirjoittanut muistiinpanoihini: "Ihana pahis" ja "Toinen isokokoinen kaveri on oikeastaan söpö". Hmm, syytän tästä laadukkaasta elokuva-analyysista nauttimaani Guinness-tuopillista. Annan elokuvalle neljä tähteä, joista vähintään yksi tähti tulee Tero Luisteen musiikista.
 |
| Mustaa kultaa leprechaunien maasta ja jotain, mikä EI ole minun. |
AMOR PROHIBERO @@
Illan toiseksi viimeinen elokuva on Rauli Ylitalon Amor Prohibero vuodelta 2003 - elokuva, jota ei kuulemma koskaan näytetä missään, eikä koskaan tulla julkaisemaan missään. Mystistä. Rauli itse esittelee elokuvan romanttisena, mikä hänen tapauksessaan voi tarkoittaa ihan mitä tahansa. Todisteena romantiikasta olen ainakin kirjoittanut muistiin syvällisen repliikin: "Toi rakastumisen tunne on ihan sama kuin sä söisit liikaa suklaata." Elokuvan jälkeen Rauli tulee kysymään mielipidettäni elokuvasta ja epämääräisten kehujeni jälkeen antaa kännipusun poskelle. Hetkinen, nyt tuli niin vahva déja-vu, että on pakko mennä lukaisemaan kahden vuoden takainen postaukseni TUFF 2014 ja mitä tapahtui, kun viimeksi katsoin Raulin tekemän elokuvan:
"Rasvainen tiistai on hehkutuksensa ansainnut. Erityismaininnan ansaitsee sarjakuvapiirroksin tehty poikkeuksellisen hieno visuaalinen ilme, josta kehun Raulia jälkeenpäin. Onnittelen myös sarkastisesti uudenlaisen naiskuvan tuomisesta findieen ja saan palkaksi pusun poskelle. Pitkää elokuvaa odotellessa!" Haha, Rauli: busted!
BUNNY THE KILLER THING @@
Illan päättää viime vuoden kohutuin kotimainen: Jo-Jo the Dog Filmsin Bunny the Killer Thing. Koska olen jo nähnyt elokuvan, en aio katsoa sitä nyt uudelleen. Elokuvan alkaessa ampaisen Klubilta ulkoilmaan: ensin syömään Hese-mättöä ja sen jälkeen Bailey's-hömpsylle tunnelmalliseen baariin nimeltään August Von Trappe. Älkääkä turhaan etsikö elokuva-arvostelua Bunnysta viime vuoden postauksistani, koska sitä ei ole ja nyt kerron miksi. Jätin arvostelun aikoinaan tekemättä, koska en pitänyt elokuvasta niin paljon kuin odotin, enkä halunnut sanoa sitä ääneen. Anteeksi, Joonas Makkonen.
 |
| Juontaja Rauli Ylitalo ja näyttelijä Jari Manninen Bunnysta. |
Pidin aikoinaan Bunny-lyhäristä ja ylipäätään pidän Jo-Jo the Dogsin tuotannoista, mutta tämä ei nyt noussut suosikkieni listalle. Tein ehkä virheen lukiessani Bunnyn murska-arvostelut ennen elokuvan katsomista ja annoin niiden vaikuttaa mielipiteeseeni. Eniten harmittaa, että Joonas tarjosi minulle aikoinaan roolia Bunnystä, mutten voinut aikataulujeni takia ottaa sitä vastaan. Annan elokuvalle kaksi tähteä, toisen kunnianhimosta ja toisen, koska loistavat tekijät. Bunny oli myös Jussi -ehdokkaana, mikä on aivan käsittämättömän hieno tunnustus. Katsokaa elokuva itse ja tehkää omat päätelmänne!
 |
| Tytön voi videä Turusta, muttei turkulaisuutta tytöstä. |
 |
| August Von Trappe @@@@ |
 |
| Mmm... Bailey's. |
Tekoveritytön matkabudjetti TUFFiin
Heh, tämä viimeinen kappale on ihan minua itseäni varten! :)
Onnibus-lippu Hki-Tre 1 euron + varausmaksu 1 euron
Tampereen sisäinen bussilippu 3 euroa
Junalippu Tre-Hki 9,60 euroa
= matkakulut 14,60 euroa
TUFF-lippu (sis. narikan) 10 euroa
Lasi skumppaa 4,50 euroa ja täytetty croissantti 3 euroa Klubilla
Guinness (iso) 6,50 euroa ja canapée 1 euron Klubilla
Hesburgerin kerrosateria 7,80 euroa
Bailey's baarissa 6 euroa
Kaksi banaania Rautatieaseman R-kioskilta 2 euroa
= päivän ruuat ja juomat 32,90 euroa
Kokopäiväinen TUFF-reissu siis yhteensä 57,50 euroa. Viihdyttävät elokuvat ja hyvät ystävät = korvaamatonta. <3
Iloinen Anders.
