Luvassa on kolmepäiväisen Cinemadrome The 13th -elokuvafestivaalin jälkimmäisen perjantai-illan näytös, joka sisältää seuraavat teokset: kasariactionia pursuava They Live (1988), mökkikauhuelokuvien merkkipaalu The Evil Dead (1981) ja gore-osastoa edustava The Driller Killer (1979). Näiden kulttiklassikoiden lisäksi ohjelmassa on ehtaa findietä kahden lyhytelokuvan ja yhden trailerin voimin: Jussila/Rostén Productionsin taatusti häiritsevä The Defiler - Häpäisijä (2016), Karo von Rutenhjelmin Friday the 13th tribuutti Jason hates selfies (2016) ja Ari Savosen odotetun korpikauhuelokuvan Backwood Madnessin teaseri/traileri.
Illan ensimmäinen elokuva: They Live (1988)
Junani myöhästyy Tampereelta 15 minuuttia, minkä johdosta tarkka aikatauluni kusee. Rynnin sateen läpi Niagaraan viime minuuteilla litystynyt mäkkärin juustohampurilainen repussani. Ehdin jonossa vaihtaa nopeat kuulumiset ja asiaankuuluvat halaukset Sami Haaviston kanssa. Herra Haavisto ei olisi itse edes muistanut tuoda perinteistä Horror Shopin myyntitiskiään tapahtumaan ilman parin päivän takaista facebook-päivitystäni. Vanhuus ei tule yksin, Sami... ;) Pakko hehkuttaa, että Cinemadromeen on tällä kertaa kiitettävän paljon jonoa ja paikka on aivan täynnä. Onpa hyvä, että 20 euron piletti on tullut ostettua etukäteen. Katsojia Cinemadrome The 13th keräsi kolmena päivänä kaikkiaan 553, mikä on varsin hyvä tulos underground-tapahtumalle.
Istuuduttuani salin eturiviin festivaalin toisen järjestäjän, Trash Videon Ville Lähteen viereen, kerron hänelle miten kovasti olen odottanut näkeväni taas uuden kasariactionklassikon: They Liven. "Mutta mähän olen näyttänyt sen sulle jo - ja sä sanoit, että se on tylsä", Ville kuittaa hämmästyneenä. Kiistän väitteen kuin Pietari, mutta hups: heti kun pääosan esittäjä Roddy Piper ottaa paitansa pois ja paljastaa hyvinmuodostuneen ylävartalonsa, muistini yllättäen palautuu. Ilmeisesti aivoni ovat tallentaneet elokuvasta vain olennaisen - kuten Piperin persvakoon viettelevästi uppoavat kasarifarkut. Niitä ihailee mielellään toistamiseen, vaikkei elokuva edelleenkään ole se mukaansatempaavin. Elokuva kyllä paranee toisella katsomiskerralla. Voi myös olla, että krapulan aiheuttama väsymys heikensi keskittymiskykyäni viimeksi, mutta mitään en myönnä.
Friday the 13th tribuutti: Jason hates selfies (2016)
Itse asiassa koko Cinemadrome The 13th -ilta alkaa findiellä, kun They Liven alkupalana esitetään Karo von Rutenhjelmin Friday the 13th tribuutti Jason hates selfies (2016). Hei, nyt mä tajusin itse tapahtuman nimen! Blondi... Tunnustan, etten ole kyseiseen elokuvasarjaan itse juurikaan perehtynyt. Yhden elokuvista taisin joskus teininä kärvistellä kaverin kanssa läpi - oli se vaan niin pelottava. Jason hates selfies on hauska lyhytelokuva sarjan päähenkilöstä Jason Voorheesista. Pidän erityisesti siitä, että elokuva naureskelee tämän ajan ilmiöille. Päähuomion elokuvassa vie kuitenkin pieteetillä tehty Jasonin asu, josta kannattaa käydä katsomassa making-off CamIce Productionsin youtube-kanavalla. Tällaista armotonta nörttäilyä on pakko arvostaa. Samasta paikkaa löytyy myös itse elokuva ja paljon muuta.
Myöhemmin illalla tutustun elokuvan tehneeseen Karo von Rutenhjelmiin, joka vaikuttaa muun muassa MoonTV:n Hikiset leffanörtit -sarjassa. "SÄ olet Tekoverityttö? Mä luen kaikki sun jutut!", Karo huudahtaa ilahtuneena ja saattaa egoni nirvanaan. Muutaman tuopillisen jälkeen alamme Karon kanssa jo juonimaan yhteisiä elokuvaprojekteja epämääräiseen tulevaisuuteen. Jos oltaisiin missä tahansa muualla kuin findiepiireissä ja juuri tapaamani mies ehdottaisi koekuvauksia kotikutoisen elokuvansa naispääosaan, ottaisin nopeasti jalat alleni. Mutta nyt kysyn vaan silmät innosta kirkkaana, että missä ja milloin? Sign me up!
 |
| Jostain syystä tämä on paras kuva, joka tilanteesta saadaan taltioitua. Syytän kuvaajaa. |
 |
| Okei, oli siellä yksi parempi posetuskuvakin. |
Vanha kauhuklassikko: The Evil Dead (1981)
Uskomatonta, että kaikkien kauhuelokuvien parhaimmistoon kuuluva The Evil Dead on jo 35 vuotta vanha! Teos on syntynyt samana vuonna kuin ensimmäinen poikaystäväni, joka aikoinaan huijasi kyseisen elokuvan katsomaan sanomalla taikasanat: "Siinä on se Brisco County Jr näyttelijä, sähän tykkäät siitä?" Silloin nuorena ja herkkänäsieluisena en ollut vielä kunnolla päässyt kauhuelokuvien makuun ja olin muistaakseni aika järkyttynyt. Ihan jo nostalgiasyistä mieleni tekisi katsoa The Evil Dead uudestaan kaikkien näiden vuosien jälkeen, mutta päätän säästää istumalihaksiani ja menen elokuvan ajaksi baarin puolelle nauttimaan virvokkeita. Varsinkin, kun katsoin elokuvan remaken Evil Dead (2013) Cinemadromessa kolme vuotta sitten. Juoni nyt on molemmissa kutakuinkin sama. Molemmissa ainakin puu raiskaa naisen... Eikös se ollut se tärkein asia muistaa?
Suomalaista korpikauhua: Backwood Madness - tulossa 2017
Ennen The Evil Deadia nautitaan kuitenkin harvinaista herkkua: Ari Savosen ensi vuonna ilmestyvän Backwood Madness korpikauhuelokuvan teaseri/traileri. En tiedä elokuvasta sen enempää kuin mitä sen facebook-sivuilta ja artikkeleista voi lukea, mutta ilmeisesti metsän örkit käyvät siinä sotaan ihmisten kanssa. Örkkejä tehoste- ja maskeerausguru Ari todella osaa tehdä. Käy sääliksi, ettei tämä kaveri syntynyt Hollywoodin liepeille aikaan ennen tietokoneita, jolloin käsityöläisyys oli arvossaan. Tai on kai se arvossaan edelleen, ainakin Arin projektimääristä päätellen, mutta tiedätte mitä tarkoitan. Backwood Madnessin teaseri/traileri on hyvä ja saa odottamaan itse elokuvaa.
Viihde-exploitaatioelokuva: The Defiler - Häpäisijä (2016)
Tunnen The Defilerin - Häpäisijän ohjaajan Artturi Rosténin findieurani alkutaipaleelta, kun näyttelimme yhdessä kolmessa Esa Jussilan ohjaamassa elokuvassa. Buffataan nyt niitäkin häpeilemättä tässä: Urban Savages (2009), Myrsky Tiimalasissa (2010) ja He lepäävät Pohjoisessa (2013). Youtubesta löytyy ainakin kaksi ensimmäistä ja kolmannesta pari traileria. Toisessa niistä uhkaan Artturia aseella. :D Tuttuja nimiä vilisee työryhmässä muutenkin: Ari Savonen on toiminut osana The Defiler - Häpäisijän erikoismaskitehoste- ja erikoistehosteryhmää. Elokuvan lopussa kuultavan hienon biisin taas on säveltänyt Karo Von Rutenhjelm. Ilmeisesti Karo on myös näytellyt elokuvassa, mutten kyllä tiedä minkä ruman maskin alle nätti poika on piilotettu, kun ei pistä silmään.
The Defiler - Häpäisijä on ohjaaja Artturi Rosténin mukaan viihde-exploitaatiota. Täytyy myöntää, että itselleni exploitaatioelokuvien viihdearvo ei ole vielä täysin auennut, vaikka muuten alankin jo olla aika kaikkiruokainen elokuvien suhteen. Aina kun olen katsomassa Jussila/Rostén Productionsin nykytuotantoja, tiedän oman väkivallan ja turmeluksen sietokykyni ylittyvän reippaasti. Taktiikkani on tällöin uppoutua mitä suurimmalla mielenkiinnolla kaikkeen tekniseen, mikä muistuttaa näkemäni olevan vain elokuvaa: "Vau, onpas aidonnäköistä p*skaa, mitenköhän se on tehty?" Toimii tälläkin kertaa. Olen muuten harvinaisen mamo tyypiksi, joka kirjoittaa Tekoverityttö-nimistä blogia! Haha.
Genreen vihkiytymättömyyteni takia en koe olevani oikea henkilö arvioimaan elokuvaa sen syvällisemmin, mutta pari näyttelijänsuoritusta täytyy nostaa esiin. Pääosaa näyttelevä Diana Ball on nappivalinta rooliin: huikean tyly ja sopivalla tavalla ilmeetön. Samoin protagonistin vastapeluria näyttelevä Kristian Aho tekee loisteliaan roolin Jabba The Hutt -tyylisenä mafiosona. Erikseen on vielä mainittava Jussila/Rostén Productionsin luottonäyttelijä Toni Kandelin, joka on roolissa kuin roolissa aina yhtä uskottava. Elokuvassa on myös todella hienosti tehty, yksityiskohtainen maailmankuva. Ainoastaan loppuratkaisu hämmentää, mutta niin sen on varmaan tarkoituskin, joten en spoilaa sitä tässä. Saat luvan selittää sen joskus, Artturi!
Kannattaa käydä katsomassa Artturi Olavi Rosténin showreel, jos jollekin on jäänyt vieraaksi tämä etevä tekijä.
Illan viimeinen elokuva The Driller Killer on itselleni täysin uusi tuttavuus. Elokuvassa nuori taiteilija sekoaa ja alkaa lahtaamaan ihmisiä poralla. Kyllä, poralla. Teos nauttii suurta suosiota kauhufilmien tosifanien keskuudessa etenkin sen takia, että se on ollut kiellettyjen listalla vuodesta 1984 vuoteen 1999. Leikkaamaton versio on ollut levityksessä vasta vuodesta 2002. Elokuvan katsottuani en ole vakuuttunut. Kiduttavat tappokohtaukset tekevät kyllä oikealla tavalla häijyä, mutta muuten The Driller Killer on varsin tylsä. Parasta elokuvassa on se, että se ajoittuu lempivuosikymmenelleni 1970-luvulle ja pääsen ihailemaan aikakauden tyyliä. Trash Videossa vaikuttava Antti Murtonen kirjoittaa The Driller Killeristä niin osuvan arvion facebookiin, että hänen luvallaan julkaisen sen nyt tässä. Mitäs sitä turhaan keksimään pyörää uudestaan? ;)
"Eipä ollutkaan tullut katsottua tätä sitten teinivuosien, enkä muistanutkaan miten ankeaa ja puuduttavaa nyhjäämistä koko leffa on. Juu, eihän näiden mitään viihde-elämyksiä olekaan tarkoitus olla, mutta muistojen vallassa odotin jotain sellaista no-class tenhoa, joka vetoaisi tällaiseen aikuisen fiksuun ja valistuneeseen mielenlaatuun.
Olin väärässä, mitäänsanomatonta tuhnuahan se oli hyvin pitkälti alusta loppuun, eikä siinä pari kalloon uponnutta poranterää helpota. Varsinkaan kun leffan kestosta vietetään se 20min varmaankin ohjaajan kaveribändin reenikämpällä seuraamassa ö-luokan räminärokkia harvinaisen rasittavanoloisen seurueen parissa. Kun päähenkilökin on vielä samastumiskelvoton egoisti luuseri, niin aika nopeasti alkoi toivomaan, että sohaisis nyt sen poranterän omaan ohimoonsa ja roll the credits.
Annan viisi tähteä ja suosittelen kaikille."
Nuff said. :D
Kyllä kannatti taas lähteä Tampereelle sekä elokuvien että ihmisten takia. Cinemadrome The 13th oli molempien osalta täynnä rakkaita vanhoja ystäviä ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Yhtä elokuviin liittymätöntä asiaa vain jäin miettimään. Sitä, miten ovat nämäkin illanvietot viime vuosina muuttuneet. Jotain outoa on tapahtunut, kun illan aikana kaksi mieshenkilöä hehkuttaa pikkulapsiarkeaan, kolmas lähtee aikaisin kotiin raskaana olevan avovaimonsa kanssa ja neljäs paljastaa odottavansa esikoistaan. "Olen saanut k*rvänsiemeni itämään", on kyllä miehisen kaunis tapa ilmoittaa asia. Taistelen paniikissa omaa vauvakuumettani vastaan, kun tämä viimeinenkin lapsipuheesta vapaa linnake ympäriltäni sortuu. Mutta minkäs teet: se on tämä ikä ja evoluution ikuinen vitsaus, jolta hikiset leffanörtitkään eivät ole turvassa. Onhan se tietysti hyvä asia, että uusi elokuvantekijöiden ja -katsojien sukupolvi on pantu alulle. Ha! Pun intended. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Kannattaa käydä katsomassa Artturi Olavi Rosténin showreel, jos jollekin on jäänyt vieraaksi tämä etevä tekijä.
Puuduttavaa poraamista: The Driller Killer (1979)
Illan viimeinen elokuva The Driller Killer on itselleni täysin uusi tuttavuus. Elokuvassa nuori taiteilija sekoaa ja alkaa lahtaamaan ihmisiä poralla. Kyllä, poralla. Teos nauttii suurta suosiota kauhufilmien tosifanien keskuudessa etenkin sen takia, että se on ollut kiellettyjen listalla vuodesta 1984 vuoteen 1999. Leikkaamaton versio on ollut levityksessä vasta vuodesta 2002. Elokuvan katsottuani en ole vakuuttunut. Kiduttavat tappokohtaukset tekevät kyllä oikealla tavalla häijyä, mutta muuten The Driller Killer on varsin tylsä. Parasta elokuvassa on se, että se ajoittuu lempivuosikymmenelleni 1970-luvulle ja pääsen ihailemaan aikakauden tyyliä. Trash Videossa vaikuttava Antti Murtonen kirjoittaa The Driller Killeristä niin osuvan arvion facebookiin, että hänen luvallaan julkaisen sen nyt tässä. Mitäs sitä turhaan keksimään pyörää uudestaan? ;)
"Eipä ollutkaan tullut katsottua tätä sitten teinivuosien, enkä muistanutkaan miten ankeaa ja puuduttavaa nyhjäämistä koko leffa on. Juu, eihän näiden mitään viihde-elämyksiä olekaan tarkoitus olla, mutta muistojen vallassa odotin jotain sellaista no-class tenhoa, joka vetoaisi tällaiseen aikuisen fiksuun ja valistuneeseen mielenlaatuun.
Olin väärässä, mitäänsanomatonta tuhnuahan se oli hyvin pitkälti alusta loppuun, eikä siinä pari kalloon uponnutta poranterää helpota. Varsinkaan kun leffan kestosta vietetään se 20min varmaankin ohjaajan kaveribändin reenikämpällä seuraamassa ö-luokan räminärokkia harvinaisen rasittavanoloisen seurueen parissa. Kun päähenkilökin on vielä samastumiskelvoton egoisti luuseri, niin aika nopeasti alkoi toivomaan, että sohaisis nyt sen poranterän omaan ohimoonsa ja roll the credits.
Annan viisi tähteä ja suosittelen kaikille."
Nuff said. :D
Loppufiilikset
Kyllä kannatti taas lähteä Tampereelle sekä elokuvien että ihmisten takia. Cinemadrome The 13th oli molempien osalta täynnä rakkaita vanhoja ystäviä ja mielenkiintoisia uusia tuttavuuksia. Yhtä elokuviin liittymätöntä asiaa vain jäin miettimään. Sitä, miten ovat nämäkin illanvietot viime vuosina muuttuneet. Jotain outoa on tapahtunut, kun illan aikana kaksi mieshenkilöä hehkuttaa pikkulapsiarkeaan, kolmas lähtee aikaisin kotiin raskaana olevan avovaimonsa kanssa ja neljäs paljastaa odottavansa esikoistaan. "Olen saanut k*rvänsiemeni itämään", on kyllä miehisen kaunis tapa ilmoittaa asia. Taistelen paniikissa omaa vauvakuumettani vastaan, kun tämä viimeinenkin lapsipuheesta vapaa linnake ympäriltäni sortuu. Mutta minkäs teet: se on tämä ikä ja evoluution ikuinen vitsaus, jolta hikiset leffanörtitkään eivät ole turvassa. Onhan se tietysti hyvä asia, että uusi elokuvantekijöiden ja -katsojien sukupolvi on pantu alulle. Ha! Pun intended. Näihin kuviin ja tunnelmiin.
 |
| Tekoverityttö, Karo von Rutenhjelm, Ville Lähde, Rauli Ylitalo ja etualalla Joni Kainulainen. Kuva: Pasi Vahlman. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti