Mikä ihmeen Cinemadrome?
Tamperelainen Cinemadrome elokuvafestivaali tarjoaa kauhu-, kultti- ja roskaelokuvaa Pirkanmaan Elokuvakeskuksen elokuvateatterissa Arthouse Cinema Niagarassa muutaman kerran vuodessa keväisin ja syksyisin. Yhtenä festivaalin järjestäjistä häärii paikallinen findie-legenda, Trash Videon Ville Lähde, joka luotsaa myös toista merkittävää tamperelaista elokuvatapahtumaa Trash & Underground Film Festivalia (TUFF). Lisää kyseisestä indie-elokuvafestivaalista löytyy blogipostauksistani TUFF 2012 ja TUFF 2013. Cinemadrome ei ole varsinaisesti keskittynyt findie-elokuviin, mutta niitäkin silloin tällöin nähdään ohjelmistossa. Näin myös Cinemadrome 666:ssa, joka järjestettiin 19.-20.4.2013. Kahdeksasta esitetystä elokuvasta ensimmäinen, Zomba di Mare (2013), oli findie-elokuva ja muut ulkomaisia isomman budjetin tuotantoja. Kahden illan ja kahdeksan elokuvan aikana tapahtuma keräsi yhteensä 641 katsojaa, mitä voidaan pitää toistaiseksi kaikkien aikojen menestyksekkäimpänä Cinemadrome-tapahtumana.
Hyvä, että mukana tapahtumassa oli tällä kertaa edes yksi findie-elokuva - minun on helpompi oikeuttaa tämä blogikirjoitus. Tosin alun alkujaankin lupasin puhua blogissani findie-skenen lisäksi myös kaikesta muusta elokuvaamisharrastukseen liittyvästä, joten tämä menköön siihen kategoriaan. Sitä paitsi, näin hyvällä tavalla omalaatuinen elokuvafestivaali ansaitsee tulla entistäkin suuremman yleisön tietoisuuteen. Alla Cinemadrome 666 ohjelmisto.
Paikkana Niagara on hurmaava: pieni ja sympaattinen elokuvateatteri yhdistettynä baariin! Alkoholijuomia ei kuitenkaan saa viedä elokuvasaliin, sillä sinne eivät anniskeluoikeudet ylety. Elokuvien välillä on kuitenkin onneksi aina puolisen tuntia aikaa ensin tyhjentää ja sitten taas täyttää rakkonsa. Huhupuheiden mukaan rohkeimmat ja ovelimmat festivaalivieraat ovat joskus myös huomaamattomasti juoneet omia piilopullojaan salin puolella. Hyshys. Niagaran henkilökunta on superystävällistä eikä vaivaudu joka näytöksen välissä edes tarkistamaan lippuani. Päinvastoin: juuri ennen Deathwish 3 -elokuvan alkua olen niin keskittynyt juomaani, että naispuolinen henkilökunnan jäsen tulee muistuttamaan elokuvan alkamisesta. Upean henkilökohtaista palvelua!
Hyvä, että mukana tapahtumassa oli tällä kertaa edes yksi findie-elokuva - minun on helpompi oikeuttaa tämä blogikirjoitus. Tosin alun alkujaankin lupasin puhua blogissani findie-skenen lisäksi myös kaikesta muusta elokuvaamisharrastukseen liittyvästä, joten tämä menköön siihen kategoriaan. Sitä paitsi, näin hyvällä tavalla omalaatuinen elokuvafestivaali ansaitsee tulla entistäkin suuremman yleisön tietoisuuteen. Alla Cinemadrome 666 ohjelmisto.
Cinemadrome 666 ohjelmisto 19.4.-20.4.2013
Perjantaina:
Lauantaina:
klo 02:30 Five Element Ninjas (1982)
Cinemadromen ohjelmistot seuraavat yleensä osittain suurempien suomalaisten kauhu-, kultti- ja roskaelokuvafestivaalien tarjontaa - ilmeisesti filmikopioiden helpomman saatavuuden takia. Niin tälläkin kertaa: Cinemadrome 666:ssa esitettiin pääosin samoja elokuvia kuin viikkoa aiemmin Helsingissä 11.-14.4. järjestetyillä Night Visions Back to Basics 2013 -elokuvafestivaaleilla. Ainoastaan ensi-iltaelokuvat Zomba di Mare (2013) ja Evil Dead (2013) eivät kuuluneet Night Visionsin ohjelmistoon. Itse kävin tällä kertaa Night Visionsissa katsomassa vain elokuvan Hansel & Gretel Get Baked (2013), koska tiesin tulevani Cinemadromeen. Tässä muuten pieni mainos Tampereen puolesta: Night Visionsissa yksittäisliput maksavat 13 euroa kappale kun taas Cinemadromessa saa samalla rahalla elokuvan lisäksi kaljan tai jopa lonkeron. (Cinemadrome 666 liput 7/8 euroa per elokuva, koko kaksipäiväinen elokuvien ilotulitus Mega Evil -lipulla vain 46 euroa.)
Cinemadromen ohjelmistot seuraavat yleensä osittain suurempien suomalaisten kauhu-, kultti- ja roskaelokuvafestivaalien tarjontaa - ilmeisesti filmikopioiden helpomman saatavuuden takia. Niin tälläkin kertaa: Cinemadrome 666:ssa esitettiin pääosin samoja elokuvia kuin viikkoa aiemmin Helsingissä 11.-14.4. järjestetyillä Night Visions Back to Basics 2013 -elokuvafestivaaleilla. Ainoastaan ensi-iltaelokuvat Zomba di Mare (2013) ja Evil Dead (2013) eivät kuuluneet Night Visionsin ohjelmistoon. Itse kävin tällä kertaa Night Visionsissa katsomassa vain elokuvan Hansel & Gretel Get Baked (2013), koska tiesin tulevani Cinemadromeen. Tässä muuten pieni mainos Tampereen puolesta: Night Visionsissa yksittäisliput maksavat 13 euroa kappale kun taas Cinemadromessa saa samalla rahalla elokuvan lisäksi kaljan tai jopa lonkeron. (Cinemadrome 666 liput 7/8 euroa per elokuva, koko kaksipäiväinen elokuvien ilotulitus Mega Evil -lipulla vain 46 euroa.)
Erilainen elokuvaelämys: Arthouse Cinema Niagara
Cinemadrome 666 on toinen Cinemadromeni. Ensimmäinen oli Cinemadrome 5 – A New Beginning Rambo-yö 10.11.2012, jossa katsottiin kaikki neljä Rambo-elokuvaa peräkkäin. Blogikirjoitus Rambo-yöstä tulossa myöhemmin. Tapahtuma oli tälläkin kertaa joka euron arvoinen jo pelkästään ainutlaatuisen tunnelmansa ansiosta. Paikalla Niagarassa oli myyntipöytineen myös Horror-Shop ja herra Sami Haavisto.
Paikkana Niagara on hurmaava: pieni ja sympaattinen elokuvateatteri yhdistettynä baariin! Alkoholijuomia ei kuitenkaan saa viedä elokuvasaliin, sillä sinne eivät anniskeluoikeudet ylety. Elokuvien välillä on kuitenkin onneksi aina puolisen tuntia aikaa ensin tyhjentää ja sitten taas täyttää rakkonsa. Huhupuheiden mukaan rohkeimmat ja ovelimmat festivaalivieraat ovat joskus myös huomaamattomasti juoneet omia piilopullojaan salin puolella. Hyshys. Niagaran henkilökunta on superystävällistä eikä vaivaudu joka näytöksen välissä edes tarkistamaan lippuani. Päinvastoin: juuri ennen Deathwish 3 -elokuvan alkua olen niin keskittynyt juomaani, että naispuolinen henkilökunnan jäsen tulee muistuttamaan elokuvan alkamisesta. Upean henkilökohtaista palvelua!
Katsaus Cinemadrome 666 elokuviin
Ihmissuhde-elokuva zombi-mausteilla: Zomba di Mare (2013)
Festivaalin avajaisnäytöksenä saa ensi-iltansa viikonlopun ainoa findie-elokuva, Monadi-Filmin Zomba di Mare (2013). Sami Pöyryn ohjaama elokuva kertoo italialaisista vaihto-opiskelijoista, jotka joutuvat selviytymään zombien valloittamassa Suomessa. Mielenkiintoisen elokuvasta tekee se, että suomalaisten näyttelijöiden puhe on kokonaan dubattu italiaksi. Odotan perinteistä splatter-mättöä, mutta elokuva onkin tempoltaan yllättävän rauhallinen ja teemaltaan enemmän ihmissuhdedraamaa kuin zombie-ilottelua. Haukkuisin elokuvaa suorastaan taide-elokuvaksi! Ranskalaisia elokuvia paljon katsoneena sanoisin, että ihmissuhteiden kuvauksessa on onnistuttu saavuttamaan jotain hyvin etelä-eurooppalaista. Herraseurueeni keskittymiskyky ei kuitenkaan riitä odotettua vähäverisemmälle taide-elokuvalle, joten elokuvan puolessavälissä siirrymme baarin puolelle. Hyvin suurella todennäköisyydellä katson elokuvan jonain päivänä loppuun, katsokaa te hyvät ihmiset saman tien allaoleva traileri:
Kunnianosoitus kasaritoimintaelokuville: Bullet to the Head (2012)
Törmäsin taannoisilla Night Visions -elokuvafestivaaleilla ohimennen tuttuun, joka oli käynyt katsomassa Sylvester Stallonen tähdittämän Bullet to the Headin (2012). Kaveri itse ei ollut vaikuttunut elokuvasta, mutta epäili vahvasti minun pitävän siitä. Tämän takia lähdin nollaolettamuksin katsomaan elokuvaa Cinemadromessa, jotten pettyisi. Kaverin arvaus osui kuitenkin oikeaan: Bullet to the Head (2012) oli aivan mahtava! Kuten facebook-profiilissani hehkutin: "Bullet to the Head oli sairaan hyvä! Hyvännäköisiä miehiä, romantiikkaa, loistavia one-linereita ja väkivaltaa - ja nimenomaan tässä järjestyksessä." Tämä luonnehdinta tosin sai kanssakatsojan Sami Saarinen kommentoimaan, ettei minun kannata jättää nykyistä päivätyötäni alkaakseni kirjoittaa elokuvajulkaisujen takakansitekstejä. Tarkoitin siis kommentillani ainoastaan henkilökohtaista tärkeysjärjestystäni koskien elokuvan meriittejä - en sitä missä suhteessa niitä siinä esiintyy.
Bullet to the Head (2012) sai minut nauramaan ääneen usempaan kertaan ja L-Koodista tunnetun Sarah Shahin näyttelemä naispääosa toi elokuvaan myös ripauksen romantiikkaa. Jos ei ota huomioon elokuvassa vilahtavia älypuhelimia, muistitikkuja ja muita tämän aikakauden hapatuksia, voisi kuvitella katsovansa aitoa kasaritoimintaelokuvaa. Edellinen toimintaelokuva, joka on tempaissut minut yhtä lailla mukaansa on edellisessä Cinemadromessa nähty Rambo - taistelija 2 (1985). Taidan olla Syltty-fani, ja tunnustan: aivan sama, jos tyyppi lähentelee seitsemääkymmentä - en potkisi sängystä pois. Lisäksi aivan uusi tuttavuuksia minulle olivat toiset pääosanäyttelijät Sung Kang ja - slurps - Jason Momoa. Kaikista yllämainituista syistä johtuen suosittelen Bullet to the Headia (2012) lämpimästi treffielokuvaksi - siinä on varmasti jokaiselle jotakin sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.
Kauhuklassikon remake: Evil Dead (2013)
Bullet to the Headin nostettua riman korkealle, on vuoro Evil Deadin (2013) kovasti hypetetyn Suomen ensi-illan. Elokuva on remake kulttikauhuklassikosta The Evil Dead (1981) ja ainakin herraseurueeni on odottanut elokuvaa kuin kuuta nousevaa. Itselleni tapaus ei ole yhtä merkittävä, mutta saanpahan retosteluoikeudet sillä, että olen nähnyt elokuvan ensimmäisten joukossa. Muistelen kuitenkin lämmöllä noin kymmenen vuoden takaista romanttista iltaa, jolloin katsoimme alkuperäisen elokuvan yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa. Muistan erityisesti kohtauksen, jossa puu raiskaa naisen. Koska edellisen Evil Deadin näkemisestä on itselläni niin paljon aikaa, en osaa verrata uutta ja vanhaa elokuvaa toisiinsa - jätän sen paremmille asiantuntijoille. Muistamani puuraiskauskohtaus kyllä löytyy uudestakin versiosta. Sivuhuomautus: minkälainen mies kääntyy demonipuuraiskauskohtauksen jälkeen leveästi hymyillen naispuolisen kaverinsa puoleen ja lähettää tälle lentosuukon? Vastaus: Findie ry:n puheenjohtaja Rauli Ylitalo <3
Uusi Evil Dead (2013) on niin järjettömän pelottava elokuva, että joudun vähän väliä sulkemaan silmäni! Jotain, mitä en ole tehnyt sitten kesän 2007, jolloin eräskin herrasmies vei minut treffeille katsomaan romanttisen komedian nimeltään The Hills Have Eyes II (2007). Tunne on kuin vuoristoradan pelottavimmissa laitteissa: sitä vain puristaa silmänsä kiinni ja muistuttaa itseään, että kohta se on ohi. Elokuvan jälkeen pulssini on korkeammalla kuin hot jooga -tunnilla. Todellista treffimateriaalia siis tämäkin elokuva! Ainakin jos on uskomista joskus lukemaani tutkimukseen, jonka mukaan naisen sykkeen nostatus kauhuelokuvalla voi edesauttaa pääsemistä muihin sykkeenostatustapoihin. Tämä kaikille miehille vinkiksi, kertokaa toimiiko teoria käytännössä.
Maailman paras/paskin elokuva: Crocodile (1980)
Crocodile (1980) on Thaimaan vastine Steven Spielbergin Tappajahaille (1975). Ihan samaan jännitykseen elokuva ei yllä, sillä elokuva on sysipaska, mutta hyvät naurut siitä ajoittain saa. Elokuva on ensinnäkin puuduttavan pitkä. Lopussa seurataan reaaliajassa varmaan puoli tuntia, kun sankarimme odottavat pedon ilmestymistä. Hitaan tempon lisäksi häiritsee se, että elokuvassa toistuvat samat kuvat ja jopa samat kohtaukset useampia kertoja. Toisto voi olla joskus hyväkin tehokeino, mutta tässä se ei toimi. Heitän juomapelihaasteen kaikille, jotka katsovat elokuvan: ottakaa shotti joka kerta, kun näkyy lähikuva jättiläiskrokotiilin silmistä. Elokuvan loppuun mennessä olette sitä mieltä, että Crocodile (1980) on paras koskaan näkemänne elokuva. Elokuvan käsikirjoituksessa on myös todellisia aivopieruja, kuten elokuvaan absoluuttisesti millään tavalla liittymätön raiskauskohtaus ja vähäpukeisen kalastajamiehen nännit. En halua spoilata enempää, tämä täytyy kokea itse. Suosittelen katsomaan Crocodilen (1980) nousuhumalassa tai krapulassa - ilman alkoholia elimistössä ei kannata yrittää.
Häiriintynyt hobitti tulee ja tappaa: Maniac (2012)
Itse olen aina pitänyt Elijah Woodista, mutta jos olette niitä, joiden mielestä hän on vain lapsenkasvoinen hobitti, tulette yllättymään nähdessänne elokuvan Maniac (2012). Elokuva on kovasti odotettu remake klassikkokauhuelokuvasta Maniac (1980), joka on itselleni täysin tuntematon suuruus. En tiedä millainen alkuperäinen elokuva on, mutta uusi Maniac on todella häiriintynyt. Spoilaan tuskin kauheasti jos kerron, että elokuvassa skalpeerataan paljon naisia. Näissä kohtauksissa joudun jälleen kerran sulkemaan silmäni. Herraseurueeni on elokuvasta tohkeissaan, itse en hankkimani kokovartalopuudutuksen takia pääse siihen ihan sisälle. Tämän lisäksi keskittymistäni hieman häiritsee lievästi päihtynyt kanssakatsoja, joka hokee elokuvan aikana useampaan otteeseen: "Tää on kova!" Elokuva vaatii siis ehdottomasti uusintakatselun selvin päin - ja yksin. Ei, unohtakaa äskeinen: tätä elokuvaa ei missään nimessä kannata katsoa yksin!
Väkivallan todellinen vihollinen: Deathwish 3 (1985)
Herraseurueeni suhtautuu Deathwish 3 (1985) elokuvaan kuin vanhan ystävän näkemiseen. Itseltäni sitä vastoin menee elokuvan myötä Charles Bronson -neitsyys. Kysyn ennen elokuvaa todelliselta asiantuntijalta, Trash Videon Matti Kuusniemeltä, mitä minun tulee tietää elokuvasarjan aikaisemmista osista Deathwish (1974) ja Deathwish II (1982). Vastaus menee suurinpiirtein näin: "No, ensimmäisessä elokuvassa Bronsonin vaimo raiskataan ja tapetaan, ja Bronson lähtee kostoretkelle. Kakkososassa Bronsonin tytär raiskataan ja tapetaan, ja Bronson lähtee kostoretkelle. Tässä kolmososassa sama meno vaan jatkuu." Mitä, raiskataanko seuraavaksi kenties Bronsonin sisko - vai täti?
Jos Deathwish-elokuvasarja on teille yhtä vieras kuin minulle tai jos haluatte syventää tietouttanne, kannattaa katsoa Matin huolellisesti valmistama alustus, joka kuultiin ennen elokuvaa. Yrittäkää jättää huomiotta videossa jatkuvasti kommentoivat känniapinat - itseni mukaan lukien. Matti on ystävällisesti myös valmistanut minua tunnelmaan postaamalla aikaisemmin päivällä facebook-sivulleni kuvakaappauksen jostain Charles Bronsonin tähdittämästä elokuvasta, jossa Bronson tokaisee vieressään olevalle naiselle: "Myönnä, olet lesbo." Herraseurue, toden totta. <3
Johtuneeko sitten siitä, että tässä vaiheessa festivaalia on takana jo useampi elokuva ja useampi alkoholipitoinen juoma, mutta en oikein jaksa innostua Deathwish 3 -elokuvasta. Ehkä palaan vielä jonain päivänä elokuvasarjan pariin aloittaen aikaisemmista osista, tai kenties tutustun Charles Bronsonin muuhun tuotantoon.
Loppu hyvin, kaikki hyvin
Deathwish 3 (1985) jälkeen olen niin kuitti, että jätän suosiolla väliin illan viimeiset elokuvat: ruotsalais-ranskalaisen pornoelokuvan Bel Ami (1975) ja Five Element Ninjas (1982). Katsottuani viikonlopun aikana virallisesti Cinemadromessa viisi ja puoli elokuvaa, ja sen lisäksi majapaikassani Tampereen älymystön päämajassa Lähde-Paasonen -residenssissä vielä ylimääräiset kaksi ja puoli elokuvaa (Blood Ceremony Filmsin Black Blooded Brides of Satan (2009), Chuck Russellin The Blob (1988) ja John Carpenterin The Thing (1982)), olen täysin poikki. Tällainen suoritus vaatii hyvät istumalihakset, riittävästi alkoholia, hervotonta seuraa ja selkeästi jonkinlaista hulluutta. Mielessäni on kotimatkalla vain yksi kysymys: koska uudestaan? Cinemadromen virallisten verkkosivujen mukaan lisää on onneksi tulossa jo syksyllä:
Cinemadrome Halloween Special 27. lokakuuta 2013
Cinemadrome 7 16. marraskuuta 2013
Plus yksi spesiaalimpi tapahtuma on suunnitteilla alkusyksyyn, mutta siitä myöhemmin lisää... Stay tuned!
Cinemadrome Halloween Special 27. lokakuuta 2013
Cinemadrome 7 16. marraskuuta 2013
Plus yksi spesiaalimpi tapahtuma on suunnitteilla alkusyksyyn, mutta siitä myöhemmin lisää... Stay tuned!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti